Väriä kaupunkiin

Aikuisten värityskirjabuumi alkoi vuosi sitten, mutta ei se vielä ole laantunut. Kristiina Elo teki jo toisen värityskirjan rakkaasta kotikaupungistaan.

– Olen monennen polven turkulainen, liikun paljon kaupungilla ja pidän valokuvaamisesta ja piirtämisestä. Siitä tämä oikeastaan lähti. Tein muutaman mallisivun ja lähetin Sammakko-kustantamoon ja 12 minuutin päästä tuli vastaus että tehdään vaan tämä. Oli kuulemma nopein kustannuspäätös ikinä, kertoo Kristiina Elo, jonka Turku – färityskirja aikaihmisil 2 ilmestyi vastikään.

Kirjassa on väritettäväksi paikkoja, yksityiskohtia rakennuksista, esineitä ja kaikenlaista mitä nyt Turkuun liittyy. Mukana on paljon myös esimerkiksi ornamentteja, jotka ovat keskusta-alueen taloista. Niitä voi ihan bongata jos lähtee kaupungille etsimään. Kuvien lomassa on pieniä tarinoita Turusta – suomen lisäksi myös ruotsiksi ja englanniksi.

– Kuvat eivät ole vain historiaa vaan myös tätä päivää. Minä en jaksa surra purettuja taloja, vaan minusta kaupunki on hyvin kaunis tällaisena. Turulla on hieno historia, mutta ennen kaikkea kaupunki elää nykypäivää, Elo miettii.

Sininen Aurajoki

Värityskirjoja ostavat Elon mututuntuman mukaan 30–60 -vuotiaat ihmiset, ennen kaikkea naiset. Niitä ostetaan sekä lahjaksi että itselle. Värityskirjat ovat myös levinneet maailman ulkoturkulaisille aina Australiaan saakka.

– Moni ei aluksi kehdannut myöntää värittävänsä, mutta toisaalta kyllähän esimerkiksi puhelimessa puhuessaan ihminen usein raapustelee samalla kaikenlaista. Eli jokin tarve sellaiseen ihmisellä on. Ja jos oikein hienosti sanoo, niin värittämistä voi ajatella mielenrauhaa tuovana, sellaisena mindfulness -juttuna.

Mikä sitten olisi erityisen mukava väritettävä kohde?

– Kuningatar Kristiinan kruunussa on ainakin aika paljon väritettävää. Se myös vähän vaihtelee mitä ihmiset haluavat värittää: joku tykkää pipertää, joku tehdä suuria pintoja, Elo miettii.

Entä onko värittämisessä sääntöjä?

– Ei tietenkään. Mutta joku on iloinnut siitä, että saa kerrankin värittää Aurajoen siniseksi! Eräs mies puolestaan oli käynyt ensin valokuvaamassa nämä kohteet että osasi sitten värittää ne oikein. Se oli sellainen vähän insinöörimäisempi lähestymistapa.

Paluuta lapsuuteen

Elo arvelee, että värittämisen taustalla on myös ihan se, että ihmiset ovat antaneet luvan itselleen tehdä jotain kivaa ja hassutella. Se on eräänlaista paluuta lapsuuteen. Hän itse ei tosin ole innostunut värittämään

– Värittäminen ei ole minun juttuni. Minä tykkään piirtää. Kanteen väritin kustantajan pyynnöstä vähän, ja aina kun lähetin kuvan, ne lähettivät sen takaisin ja pyysivät että väritä nyt vähän enemmän. Vasta kolmannella kerralla kelpasi.

Roope Lipasti