Kuvankäsittely: Janne Puurunen

Ehdotus kalakeitoksi

30.05.2008 / Kesälehti - Kari Tuomi

Käymme kalaan. Haaveena on saada oikein pyydystettyä, verestettyä, nopeasti viilennettyä ja kaikkein tuoreinta mahdollista raaka-ainetta keittoon. Emme ole kokeneita kalastajia, siksi arvostamme sellaista niin paljon. Arvostamme suunnattomasti myös kalakeittoa, varsinkin kun se on valmistettu ilman maitotuotteita, jotka saavat kesällä joka kalan maistumaan samalta kalalta.

Mielessämme on maailman paras ja epämääräisin kalakeitto, bouillabaisse, jota on turha yrittää toisintaa Itämeren rannoilla, siksi otamme siitä vain perusteet: kalan, tomaatin, sahramin, viinin, sipulin, valkosipulin, fenkolin ja hiukan yrttejä.

Käymme selälle ja heitämme toivon verkot pyyteittemme aaltoilevaan valtamereen. Eli yritämme onkia siimalla, koukulla ja syötillä. Tiedämme että kalan metsästäminen kestää, on oltava kärsivällinen. On katseltava kuohuihin, siirrettävä venettä ja tehtävä kaikki uudelleen. On oltava taikauskoinen, hiljainen, nöyrä ja tuijotettava sinne mistä kaikki kerran ovat tulleet.

Ulappa vaikenee, joten heitämme kalatoivon. Jäljelle jäävät tomaatit, sillä hyvistä tomaateista voi tehdä mitä tahansa. Tiedämme erään kätketyn maatilatorin, jossa yhtenä päivänä viikossa myydään epämuodostuneita tomaatteja, jotka on pari tuntia aikaisemmin syvänpunaisina poimittu köynnöksistään. Hyvä tomaatti ei milloinkaan ole pyöreä ja moitteeton, eikä sitä tulla koskaan kasvattamaan jalostuneen tehomaatalouden huipputekniikoin.

Mutta kätketty tori on löydetty ennen meidän sinne saapumistamme, eikä tomaatteja enää ole. Käymme ajatuksissamme kiinni fenkoliin. Siitä voi tehdä vaikka mitä. Sen rakenne on vaativa, mutta antoisa. Tiedämme erään tutun, jonka puutarhapalstalla kasvaa pieniä, makeita ja aromikkaita fenkoleja. Niistä, sipuleista ja sahramista voimme vaivihkaa hauduttaa keiton, jolla hämäämme muistisoluja niin, että luulemme syöneemme kalakeittoa. Näin olisi käynyt, jolleivät kanit olisi syöneet puolituttumme kaikkia fenkoleja.

Sipuleja on maailmassa lukemattomia lajikkeita, mutta ryvässortin tai mietojen ja makeiden lajikkeiden etsiminen vaatii energiaa, joka alkaa olla vuodatettu, sitä paitsi kesä ei ole sipulikeiton aikaa. Valkosipulitkin ovat torilla vielä liian pieniä, on liian varhaista. Pusseihin jää sahrami, joka lopulta istuu vain... kalakeittoon. Suunnitelmista jää suola keittäjän käteen.

Ostoslistat ovat kesällä täysin joutavia papereita. Jokin muu päättäköön puolestamme mitä on tarjolla tai sitten ei kukaan, jolloin saamme autuaasti harhailla, poimia parhaita ja käyttää sitä harvoin hyödynnettyä lahjaa, joka joillakin on, mutta josta keittokirjauskolliset eivät tiedä, spontaania makujen intuitiota, joka nappiin osuessaan maustaa kaiken tielleen joutuvan paremmin kuin itse nälkä.

Teksti: Kari Tuomi

Kirjoittaja on kääntäjä ja copywriter.

Kalakeitto
Rasvattomia kaloja, kenties rapuja
Pari sipulia
Pari valkosipulin kynttä
Muutama siivu fenkolia
Loraus viiniä
Vettä
Sahramia
Appelsiininkuoren palanen
Oliiviöljyä
Timjamia ja laakerinlehti

Hauduta kasviksia, lisää nesteet, yrtit ja lopulta lyhyeksi aikaa sahrami ja kala.