Monta syksyä

Syksyyn sisältyy ainakin kolme vuodenaikaa. Ensin on kiva syksy, jolloin ilma alkaa olla kuulas ja kirpeä, lehdet värittyvät kauniiksi ja hengittäessä tuntuu kuin uutta olisi ilmassa, elämänmuutoksia, kokemuksia, tarmoa. Tätä seuraa keskisyksy, joka on vielä siedettävä, lehdet putoavat maahan, aamuisin on kylmä ja sateenvarjolle keksii käyttöä. Viimeisenä tulee loppusyksy jota tutkijat kutsuvat myös nimellä persesyksy – tai ainakin syytä olisi kutsua. Se alkaa lokakuun lopussa ja jatkuu vuodesta riippuen joko joulukuulle tai nykyään yhä useammin huhtikuulle. Se on pimeä, märkä ja vihamielinen, ja pakottaa vakavasti pohtimaan esivanhempiemme syyntakeettomuutta ja sitä, onko se periytyvää, koska mekin olemme edelleen täällä.
*
Mutta koska syksystä on niin moneksi, siitä kannattaa nauttia vastaavasti! Aluksi voi harrastaa vaikka ulkoilua Turun ja lähialueiden luontopoluilla, tehdä retken syyssaaristoon tai pyöräillä Kakskerran ympäri, valinnanvaraa riittää!

Keskisyksyllä puolestaan voi huoletta antautua työn touhuun, haravoida lehdet, aloittaa työväenopistossa uusi harrastus (kuten Kimmo Kotka tässä lehdessä) ja ylipäänsä olla oikeustoimikelpoinen ja paras versio itsestään.

Loppusyksyllä luontevinta on murjottaa sängyn alla, mutta jos ei mahdu sinne, niin silloin on tartuttava kiinni kulttuuriin. Taide antaa pakohetken Suomen todellisuudelta. Lisäksi esimerkiksi museoissa ja teattereissa on yleensä keskuslämmitys ja valot. Kirjat tietenkin ajavat saman asian: peitto, takkatuli jos mahdollista, sohva, kirja ja lasi punaviiniä. Siinä se syksy jo kohta muuttuu talveksi tai kevääksi. Turun mainion kulttuuritarjonnan jäljille pääsee esimerkiksi tämän lehden avulla! Nauttikaa!

Roope Lipasti,
Turun Ajan päätoimittaja