Susinukke Kosolan Turku
Daniil Kozlovin eli runoilija Susinukke Kosolan, 24, Turussa etsitään uutta.
Kirjan talo
Siellä on työhuoneeni. Kirjan talolla on mahtava ilmapiiri, tilaa riittää niin kokouksille kuin kahvin juonnille. Työn kannalta on myös hyvä, että on joku muu paikka kuin koti, jossa suorittaa tätä byrokratiaa: kotona käy helposti niin, että ryhtyykin siivoamaan tai lukemaan kirjaa kun pitäisi tehdä töitä. Työni vaihtelevat kovasti, joskus kirjoitan omia juttuja, mutta esimerkiksi nyt viimeksi suomensin tanskasta tekstejä erääseen projektiin jota olen täällä Suomessa vetänyt nyt kahdeksan kuukautta. Siitä tulee aikanaan kirja nuorten kokemasta köyhyydestä ja marginalisaatiosta Pohjoismaissa ja vähän muuallakin.
Kirjakahvila
Siellä on syntynyt paljon kaikenlaista ihmissuhteista ideoihin. Kirjakahvilassa on kiva interiööri, paljon hyviä kirjoja, halpaa kahvia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Joku anarkistikaveri sen taisi joskus minulle esitellä ja tykästyin heti. Kirjakahvila oli myös ensimmäinen joka otti myyntiin Kolera-kustantamoni kirjoja.
Kirjakahvila II
Kirjakahvila on siksikin tärkeä paikka, että hoidan siellä myös aika paljon kustannushommia. Aluksi Kolera-kustantamo oli ihan oma juttuni, mutta nykyään meitä on kolme ihmistä. Kustannamme runoja, poliittista kirjallisuutta sekä kokeellista kirjallisuutta. Vuodessa meiltä tulee kymmenkunta kirjaa. Tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, mutta olemme tähän saakka päässeet aina vähintään omille. Kustantamon perustamiseen oli pari syytä. Ensinnäkin oli ympärillä runoilijoita joiden teokset ansaitsisivat tulla julkaistuksi. Ja toiseksi kustantamo oli myös omia runoja varten, jotka tosin nykyään julkaisen muualla. Kai siinä oli taustalla myös sellainen nuoren ihmisen usko, että maailmasta puuttuu jotain ja vain minä voin sen korjata!
Koti
Asun nykyään Hepokullassa ja koti on tavallaan kauhean tylsä asia, mutta silti tärkeä. Laajemmin ajateltuna Turku on ollut kotini melkein koko ikäni: muutimme tänne Pietarista kun olin kuuden kuukauden vanha. Minulla on vähän sellainen hämärä suhde Venäjään. Otan esimerkiksi Putinin sekoilut aina itseeni, vaikkei minulla ole Venäjälle sen kummempaa henkistä sidettä paitsi kieli. Olen kaksikielinen, mutta suomi on minulle ykköskieli. Kieli on myös aina eräänlainen koti, jaettu tila.
Yliopisto
Olen perheen ainoa humanisti. Vanhempani sekä isoveljeni ovat biologeja yliopistolla, mutta itse olen lukenut kotimaista kirjallisuutta. Aluksi ajattelin, että minusta voisi tulla toimittaja, mutta se ei sitten ollut minun juttuni. Kirjallisuuden lukeminen oli hauskaa, koska tein sitä mitä muutenkin, paitsi että sain opintopisteitä. Se on myös vaikuttanut ajatteluuni aika paljon.
Juna-asema
Juna on lempikulkuneuvoni. On mukavaa olla jonkun asian liikuteltavana niin, ettei voi oikein vaikuttaa mihinkään. Maisemat vilisevät ohi ja täytyy vain olla itsensä kanssa. Se on eräänlainen lempeä vankila. Junassa on hyvä kirjoittaa – niin kuin myös bussissa tai vaikka laivassa. Junassa on helppo keskittyä, se lievä tärinä on jotenkin kehtomainen.
Skeittilaudan päällä
Miellän skeittilaudan paikaksi. Siinä on hyvin konkreettinen kosketus ympäristöön, kun vain liukuu eteenpäin – se on fyysistä vapautta ja urheiluakin parhaimmillaan. Se, mitä on ympärillä, on sitten toissijaista. Aloitin harrastuksen vasta pari vuotta sitten, kun vähän kyllästyin pyöräilyyn. Nyt olen yrittänyt jo vähän temppuillakin, joskin lopputuloksena on ollut lähinnä raajojen telomista.
Tarkoitukseton/merkityksetön paikka
Kaikkialla kaupungissa on paikkoja joilla on selkeä funktio – puisto on virkistysalue ja niin edelleen. Mutta mielenkiintoisia ovat paikat, joilla ei ole mitään erityistä tarkoitusta. Ihan joku tuiki tavallinen metsä, joka ei ole ruma tai kaunis vaan joka vain on. Esimerkiksi Jäkärlässä, jossa asuimme nuorempana, oli sellainen joka jäi mieleen.
Uusi paikka
Uudessa paikassa on aina itseisarvoa. Tuttuihin paikkoihin ja tiloihinhan liittyy erilaisia tunteita ja muistoja, ja siksi uusi paikka on piristävä; jos kaipaa tilaa omasta arjestaan, kannattaa hakuetua uuteen paikkaan. Viimeksi löysin sellaisen niinkin läheltä kuin Samppalinnan puistosta, josta löytyi hieno keinu.
Kirjamessut
Se on mielenkiintoinen get together -tapahtuma, jossa näkee alan tuttuja, vähän niin kun luokkakokous. Sitä saa evästä moneksi kuukaudeksi, kun käy katselemassa, mitä muut ovat tehneet ja millaisia kirjoja on julkaistu. On aina mielenkiintoista lukea mitä joku tietty ihminen on kirjoittanut, sillä se on jotenkin hyvin intiimiä. Itse olen messuilla mukana Koleran pöydällä, Kirjan talon ständillä.
Haastattelu ja kuva: Roope Lipasti
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset ja Turku kohtaavat.
Turun Kirjamessut 30.9.-2.10.2016
