Näyttelijä Asta Sveholmin suhde turkulaisiin on lämpimän lähestyvä

Nimi: Asta Sveholm
Ikä: 30
Ammatti: Näyttelijä

Suhteeni Turkuun on…
Uusi. Muutin tänne kesällä työn perässä, kun sain kiinnityksen kaupunginteatteriin. Olen tosin joskus ihan haaveillutkin että voisin asua Turussa. Ja kesällä eritoten kaupunki oli tietenkin mahtava: jokiranta täynnä ihmisiä ja tapahtumia.

Suhteeni turkulaisiin on…
Lämpimän lähestyvä. Tunnen ihmisiä ennen kaikkea töiden kautta, mutta ainakin teatterilla ihmiset ovat tosi kivoja ja olen nopeasti solahtanut joukkoon. Juttu lentää, eikä asioita oteta liian vakavasti.

Tabu –tv-sarja merkitsee minulle…
Kauhea myöntää, mutta en ole katsonut – no jonkun yksittäisen sketsin nähnyt. Isä (Pertti Sveholm) on ollut niin monessa mukana, ettei siinä pysy mitenkään kärryillä. Lisäksi kun jossain vaiheessa tajusin, että haluan näyttelijäksi, niin teiniminäni oli vähän sellainen, etten edes tahtonut nähdä mitä vanhempani ovat tehneet. Ajattelin jotenkin, että tahdon löytää sen oman polkuni ihan itse. Mutta nykyään kyllä käyn ilolla katsomassa kaiken, missä he ovat mukana.

Näyttelijöiden lapsista tulee usein näyttelijöitä, koska…
Kai se johtuu siitä, että on saanut olla niin paljon tekemisissä teatterin kanssa, viettänyt aikaa takahuoneissa ja lavasteissa. Äiti (Sari Havas) kuulemma imetti minua aina Puhtaat valkeat lakanat -sarjan kuvausten väliajalla. Ja kukapa lapsi ei innostuisi siitä leikin maailmasta, mikä teatteri on! Olen myös pienestä pitäen halunnut ilmaista itseäni piirtämällä, tanssien tai näytellen. Kävin aina naapureissakin ja kysyin, että ”saanko esittää”. Teininä toisaalta vähän pyristelin tätä vastaan ja mietin, mikä muu voisi olla oma juttu, mutta ei sellaista oikein ollut.

Miltä tuntui hypätä Hildurin talvisaappaisiin?
Minulla on lenkkarit itse asiassa, toimivat tekolumessa. Mutta olihan se hienoa! Jännitti tosi paljon, kun olen uusi täällä ja heti pääsin niin isoon rooliin. Tykkään myös esittää kovia naisia, sellaisia, jotka voivat olla rohkeampia kuin ehkä itse onkaan.

Oliko tarina tuttu jo ennen kuin sait kiinnityksen?
Kun tiesin, että tulen Turkuun ja että täällä esitetään Hildur, niin luin kirjat silloin. Mutta en kyllä ajatellut, että itse saisin sitä roolia.

Mikä Hildurissa kiehtoo, miksi se on niin suosittu?
Meillä on edelleen menossa dekkaribuumi – Nordic noir ja myös true crime ovat suosittuja. Mitä se sitten yhteiskunnasta kertoo, en osaa sanoa, mutta niin on. Hildur on naiskirjailijan tekemä hieno tarina, jossa on vahva naispäähenkilö, herkkä mutta kuitenkin kova, se on varmasti yksi syy suosioon. Väkivaltaakin on, mutta sillä ei mässäillä. Islanti tietenkin on tärkeä: toisaalta tuttu suomalaisille sään ja pimeyden tähden, mutta samalla ihan omanlaisensa.

Islanti on minulle…
Tuntematon. En ole käynyt siellä koskaan. Mutta ehkäpä menen sinne surffaamaan sitten, kun esitykset loppuvat – luultavasti tosin hukun. Lavalla surffaaminen lienee helpompaa.

Otetaanko miekkailuottelu?
Olen opiskellut näyttämömiekkailua, joten siinä voidaan ottaa. Lavalla miekkailun pitää olla näyttävää – ja turvallista – pitää osata näytellä ne iskut, mutta myös se kipu kun on osunut ja miten se näkyy missäkin kohtaa vartaloa.

Entä kuinka sujuisi Hildurin villapaidan tekeminen?
Ei sujuisi. Onneksi roolihenkilöni ei tarvitsekaan osata. Sen sijaan Sami Lalou, joka näyttelee Jakobia, on joutunut sitä vähän opettelemaan ja häneltä myös jatkuvasti asiasta kysytään. Hän on vastannut että pystyy kutomaan nauhaa, mutta ei siitä villapaitaa oikeasti saa.

Ensimmäinen teatteriroolini oli…
Varmaan joku joutsentanssi, jonka keksin sitä mukaa kun esitin. Koulussa meillä tehtiin Romeo ja Julia ja muut tytöt saivat olla vuorollaan Julia, mutta minä olin se imettäjä. Q-teatterista tämä teatterijuttuni lähti oikein kunnolla liikkeelle. Yksi ensimmäisestä oli näytelmä nimeltä Sankaritarina, ja siinä piti laulaa Juicen Rakkauden haudalla. Muistan kuinka käteni tärisivät kun pidin mikrofonia.

Näytelmä, joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen, on…
Täydellinen päivä. Se oli Ryhmäteatterissa ja heidän oma juttunsa. Siinä esiintyi muun muassa siskoni Pihla Penttinen, Eero Ritala, Elena Leeve ja Lotta Kaihua. Esityksen jälkeen olin kaksi päivää ihan sekaisin. Se oli sellainen hyvän taide-elämyksen jälkeinen fiilis. Näytelmä käsitteli yksinäisyyttä ja ahdistusta ja jotenkin se osui Kallion lukiota käyvän nuoren elämään täydellisesti.

Tätä minusta ei moni tiedä…
Kun sain Kansallisteatterista ensimmäisen palkkani käytin sen ostamalla pleikkarin. Veljelläni oli ollut moinen ja olin kovasti kateellinen hänelle.

Asteikolla neljästä kymmeneen kuinka hyvin puhut japania?
Aiemmin olisi ollut ehkä jopa yhdeksän, mutta nyt enää kuusi. Olin siellä lukioaikaan vuoden vaihto-oppilaana. Kävin kristillistä tyttökoulua ja asuin perheessä, jossa ei puhuttu sanaakaan englantia. Oli siis pakko oppia. Se tyttökoulu oli mahtava: ajattelin aluksi, että tylsää kun ei ole poikia, mutta koska ei ollut, niin tytöt saivat olla ihan eri tavalla. Yleisissä kouluissa he käyttäytyivät aina todella kauniisti, mutta kun oltiin keskenään, niin se oli tosi räävitöntä menoa, varsinainen eläintarha.

Kun en ole näyttelemässä, minä…
Olen luultavasti salilla tai baarissa kavereiden kanssa.

Haastattelu: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen, 2024

• Hildur Turun kaupunginteatterissa kevääseen 2025 saakka.

Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.