Auts!

Kesään kuuluvat kaikenlaiset lentelevät ja kipittävät öttiäiset, joista monet myös purevat. Millaisiin hampaisiin viaton ihminen uhkaa kesällä joutua?
– Korjataan nyt heti alkuun, että hampaat on väärä sana, hyönteisillä ei ole hampaita, kertoo Turun yliopiston eläinmuseon museomestari Veikko Rinne. – Se, millainen suu niillä on vaihtelee. Leuoilla hyönteiset purevat, mutta suuosa on voinut kehittyä myös pistäväksi, ja joistain hyönteisistä voisi kai sanoa, että ne hankkivat ravintonsa nuolemalla.

Suomessa ei onneksi pureviakaan hyönteisiä tarvitse paljon varoa:
– Kaikkein isoimpien kovakuoriaisten leuoissa sentään on sen verran voimaa, että kyllä se hiukan nipistää. Hyönteiset myöskin purevat yleensä vain itsepuolustukseksi – eli jos ottaa otuksen käteen tai jos se on joutunut vaikka paidan ja ihon väliin. Ampiainen on tietenkin sitten sellainen, jonka myrkystä voi saada oireita, Rinne muistuttaa.

Ampiainen onkin pistiäisistä kiukkuisin, kuten sanonta kuuluu. Tosin se kiukkuisuus ei ehkä niinkään johdu häijystä luonteesta kuin siitä, että toisin kuin esimerkiksi kesymehiläiset, ampiainen voi pistää monta kertaa. Eikä sekään huvikseen ihmisiä pistele – se vain puolustaa pesäänsä tai itseään.
Kesymehiläiset sen sijaan pistävät van kerran, sillä niiden piikissä on väkäsiä, joten piikki yleensä jää ihoon. Samalla irtoaa usein myös myrkkyrauhanen ja mehiläinen kuolee. Myrkkyrauhanen on melkein kaikilla pistiäisnaarailla, eli pistoksen lisäksi uhri voi saada myös annoksen myrkkyä.

Ampiaisilla – tai pistiäisillä ylipäänsä – on muuten myös leuat, eli tahtoessaan se voi purrakin. Yleensä ampiainen kuitenkin tyytyy kantamaan leuoissaan toukilleen ruokaa – hyönteisiä tai vaikka kalanperkkeitä.

Myrkkyleukoja ja pistoksia

Jokakesäinen vaiva ovat tietenkin kärpäset. Tavallisella huonekärpäsellä ei onneksi ole leukoja, mutta esimerkiksi hirvikärpänen ja pistokärpänen imevät verta ihmisestäkin. Niin kuin tietenkin myös kaikkien ystävät hyttyset sekä paarmat. Niistäkään edes paarma ei vastoin yleistä käsitystä pure:
– Paarma imee verta hyvin samantapaisesti kuin hyttynen, sen imukärsä vain on lyhyempi. Ero on, että paarma leikkaa ihoon reiän, josta se imee verta, kun hyttynen vain työntää kärsän sisään. Paarmalla on ikään kuin litteä päästä terävä pilli, jota se pystyy hieman liikuttamaan sivusuunnassa, niin että tulee isompi reikä ihoon, Rinne kertoo.

Ja hämähäkit sitten: Ne ovat ötökkäluonnossa lähes yhtä suuria pahiksia kuin ampiaiset, mitä tulee pureman – tai piston – kivuliaisuuteen. Lähes kaikilla hämähäkeillä on myrkkyleuat. Tosin suurin osa hämähäkeistä on niin pieniä, etteivät ne pääse ihmisen ihon läpi.
– Hämähäkkien leuat ovat vähän erilaiset kuin hyönteisillä. Ne ovat vähän niin kuin laittaisi etusormen ja peukalon kaarelle ja napsauttaisi yhteen Sen lisäksi hämähäkeillä vielä erittyy lamauttavaa myrkkyä, Rinne kertoo.
Maailmalla – esimerkiksi Mordorissa – on hyvinkin myrkyllisiä hämähäkkejä, mutta Suomen oloissa on tyydyttävä suurimpien, ristilukin ja vesihämähäkin, voimatekoihin: niiden purema saattaa aiheuttaa herkälle ihmiselle samanlaisia oireita kuin ampiaisen pistokin. Tosin nekään eivät ole niin hulluja, että ehdoin tahdoin lähtisivät hyökkäämään ihmisen kimppuun.

Kemiallista sodankäyntiä

Jos sinne kamalaan luontoon tai edes kaupunkipuistoon hämähäkeistä huolimatta uskaltautuu, niin sopii varoa myös muurahaisia. Niillä kaikilla on leuat ja ne käyvät kemiallista sodankäyntiä kuin Kemikaali-Ali konsanaan: levittävät vihollisen päälle muurahaishappoa. Pistinmuurahaisilla on tämän lisäksi vielä nimensä mukaisesti pistin – sellaiset tunnistaa kellertävästä väristä ja siitä, että niiden pesä on yleensä piilossa kiven alla tai ruohomättään sisällä. Eli kannattaa vähän katsoa, mihin ahterinsa kesäniityllä tunkee…

Onneksi on myös vähemmän pelottavia hyönteisiä. Esimerkiksi leppäkerttu on niin lutusen RKP:läisen näköinen, ettei siitä mitenkään voi uskoa mitään pahaa. Mutta koppakuoriainen sekin on, leuat ja kaikki. Leppäkerttukin harrastaa kemiallista sodankäyntiä ja erittää keltaista pahanhajuista ainetta. Samasta syystä se on niin kirkkaan värinen: väritys kertoo linnuille, että minäpä se saatan näyttää suomenruotsalaisen ihanalta mutta oikeasti maistun pahalta ja myrkylliseltä.

Vaarallisin hyönteinen kaikista on kuitenkin puutiainen eli punkki, vaikkei sen purema miltään tunnukaan. Mutta sen levittämä borrelioosi tuntuu sitäkin enemmän.

Roope Lipasti