Iida Rauma uskoo, että kirjallisuudella voi ainakin vähän muuttaa maailmaa
Nimi: Iida Rauma
Ikä: 38
Ammatti: Kirjailija
Suhteeni Turkuun?
Viharakkaus-suhde. Olen alun perin Littoisista ja ikäni asunut täällä päin, joskin muutaman vuoden verran käväisin Helsingissä, mutta se ei ollut minua varten. Opiskelutkin tein täällä: luin yliopistossa poliittista historiaa.
Hävitys-kirjassasi kritisoidaan myös Turun hävitystä. Mikä täällä ottaa eniten päähän?
Vaikea valinta. Tämähän on Suomen vanhin kaupunki, mutta se ei paljon näy, ellei kirkkoa ja linnaa lasketa. Keskiaikainen historia on palanut poroksi ja 70-luvulla on hävitetty paljon muutakin. Kaupunkia on myös rakennettu autojen ehdoilla – edelleen tämä on kammottava kaupunki polkupyöräilijöille. Ehkä torin ympäristö on konkreettisin esimerkki siitä, kuinka kaupunkikuvaa on tuhottu.
Pystyykö kirjallisuus muuttamaan maailmaa, jos ajatellaan vaikka koulukiusaamista? Ja pitääkö edes?
Kyllähän se voi ainakin muuttaa ajattelua ja ehkä sitä kautta muutakin. Kenties ”Hävityksen” ansiosta on ollut pientä siirtymää siinä, millä tavalla lasten kokemasta väkivallasta puhutaan. Nähtäväksi jää, vaikuttaako se sitten mihinkään. Mutta ainakin ne, jotka tekevät ihan konkreettista työtä koulukiusaamisen kitkemiseksi, ovat olleet kirjasta kiinnostuneita. Eikä kaiken kirjallisuuden tietenkään tarvitse olla maailmaa muuttavaa, mutta sellaistakin kirjallisuutta tarvitaan.
Mitä sanoisit nuorelle jota kiusataan koulussa?
Tietenkin empatian ja lohdutuksen sanoja, mutta jos asiaa ajattelee syvemmin, niin kiusattu ei ole koskaan se, joka on asiasta vastuussa, joten sanoma pitäisi osoittaa sille yhteisölle, jossa hän on. Ratkaisun täytyy lähteä sieltä.
Tärkein paikka Turussa minulle on…
Kuuvuori on rakas. Sieltä on hyvät maisemat, näkee kauas. Korppolaismäki voisi olla toinen. Kävelen ylipäänsä paljon kaupunkia ristiin rastiin. Kuuvuori päätyi kirjaanikin, kun tein taustatutkimusta ja löytyi ylioppilas Petrus Gylleniuksen päiväkirjat, jossa juoruillaan 1600-luvulla, kuinka Saatana pitää öisiä luentosarjojaan pahojen taitojen opiskelijoille vuorella Kaarinan kirkon vieressä. Kuuvuorta ei nimeltä mainita, mutta eiköhän siitä ole kyse.
Minusta tuli kirjailija, koska…
…minulle luettiin paljon lapsuudessani. Pienestä asti ajattelin, että jonkinlainen taiteilija minusta tulee – kuvataide oli alun perin se juttu. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksen teimme ystäväni kanssa kuusivuotiaana. Se oli aika dramaattinen rikosromaani, jossa oli tyyppi sidottuna puuhun ja puuta poltettiin samaan aikaan. Ehkä varsinainen kirjailijan ura lähti kuitenkin sitä, että koska olen aika yhteiskunnallisesti suuntautunut ihminen, niin kirjoittaminen on luonteva tapa käsitellä asioita. Abi-vuonna, lukulomalla, kirjoitin ensimmäisen varsinaisen romaanikäsikirjoituksen, mutta luojan kiitos kukaan ei kustantanut sitä. Se kuitenkin antoi itseluottamusta.
Jos et olisi kirjailija?
Olisin varmaan tutkija. Tai kukaties kuvataiteilija.
Hävitys on kerännyt laajasti kiitosta. Muuttaako menestys jotain?
Ei se sinänsä mitään muuta. Olen kiitollisen epäsosiaalinen luonne, enkä piittaa, jos joku ei pidä vaikka seuraavasta kirjastani. Tietysti palkinto ja huomio antavat taloudellisia edellytyksiä keskittyä kirjoittamiseen. Samalla huomio myös häiritsee työtä, koska tulee paljon ylimääräisiä juttuja, esiintymisiä ja muita.
Kirjoittamisessa parasta on…
Lukeminen. Kirjoittaminenhan on pitkälti lukemista – oman tekstin lukemista mutta muunkin. Kirjoittaminen on myös aina mahdollisuus oppia ja oivaltaa uutta.
Joko olet tuhlannut Finlandia-rahat?
En ole ehtinyt! On ollut niin paljon kaikkea sen jälkeen. Sinänsä olen hyvin säntillinen rahankäyttäjä, niin kuin tällä alalla on syytä ollakin. Usein mietin, että jos taiteilija saa vaikka vuoden apurahan ja se tulee kerralla tilille, niin siinä on kyllä katastrofin ainekset kasassa!
Tätä minusta ei tiedetä…
Olen tosi hyvä tekemään kärrynpyöriä! Jopa yhdellä kädellä – minulla on voimistelutaustaa.
Puolisosi on myös kirjailija – Matias Riikonen – miten kahden kirjailijan perheessä työskennellään?
Ainakin me luemme toistemme tekstejä paljon. Se on hyvin tärkeää. Itse olen kirjoittajana sellainen, joka kiinnittää paljon huomiota kielen rytmiin. Kirjoitan sinänsä nopeastikin, mutta sen jälkeen vasta alkaa se työ: kirjoittaminen on paitsi lukemista, myös pitkälti uudelleenkirjoittamista.
Suosittele kolmea kesään liittyvää kirjaa?
Matias Riikonen: Matara
Jyri Vartiainen: Kolme kesää
Tove Jansson: Kesäkirja
Haastattelu: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen
Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.
