Jalkapallo pyörii vanhaan malliin
Futisväen neljän vuoden odotus päättyy, kun jalkapallon MM-kisat potkaistaan käyntiin 14.6. Moskovassa ottelulla Venäjä–Saudi-Arabia. Maailmanmestari on selvillä 15.7. Odotettavissa on jälleen kerran loistavaa jalkapalloa, tylsiä ja turhauttavia maalittomia tasapelejä, ylimaallisia suorituksia, häpeällistä filmaamista, vastustajan vahingoittamista, ja paljon muuta. Kisojen suuresta viihde- ja jopa taiteellisesta arvosta huolimatta tuntuu kuitenkin siltä, että kaikki on jo nähty aiempien 88 vuoden aikana.
Esimerkiksi Krimin miehityksen, Ukrainan sodan ja Salisburyn iskun esiin nostamassa keskustelussa Venäjän sopivuudesta kisaisännäksi ei ole varsinaisesti mitään uutta, sillä kiistanalaisia kisaisäntiä on ollut aiemminkin ja MM-kisoja ovat historian saatossa isännöineet niin Benito Mussolini kuin Argentiinan sotilasjunttakin. Vanhan toistoa on sekin, että kovista puheista huolimatta FIFAn karavaani vain kulkee. Esimerkiksi Englannin taholta merkittävin sanktio on ollut se, että kuninkaallisen perheen jäsenet menevät kesällä hassuine hattuineen jonnekin muualle kuin Venäjälle.
Isäntämaa ei kuulu kisojen ennakkosuosikkeihin ja todennäköisesti sen tie nousee pystyyn melko aikaisessa vaiheessa. Varsinaista uutisarvoa ei ole tässäkään, sillä Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton menestys ei ole ollut mainittavaa aiemminkaan, paras saavutus on edelleen neljäs sija vuodelta 1966. Ylipäänsä isäntämaiden mestaruudet ovat kotikenttäedusta huolimatta olleet suhteellisen harvinaisia: jaossa olleista 20 maailmanmestaruudesta isännät ovat vieneet vain kuusi, viimeisimpänä Ranska vuonna 1998.
Uutena ja virkistävänä asiana voi tietysti pitää Islannin pääsyä kisoihin, ja on toki sensaatiomaista, että MM-passin lunastaa maa, jossa on asukkaita vähemmän kuin Turun kaupunkiseudulla. Vaikka Islannin hobitti-tason pienuus on ennen kuulumatonta, niin ovat pienet maat menestyneet ennenkin. Reilun kolmen miljoonan asukkaan Uruguay voitti takavuosina kaksi maailmamestaruutta (1930 ja 1950) ja on senkin jälkeen menestynyt usein erinomaisesti ollen esimerkiksi vuonna 2010 välierissä.
Italian karahtaminen karsinnoissa Ruotsiin oli yllätys, mutta suurmaan ja moninkertaisen maailmanmestarin jääminen ulos kisoista ei ole silti mikään sensaatio. Itse asiassa Brasilia on ainoa maa, joka on osallistunut MM-historian kaikkiin lopputurnauksiin. Lisäksi Italia toipunee Ruotsi-tappion aiheuttamasta järkytyksestä ensi kisoihin mennessä ja maan jalkapallo- ja todennäköisesti muunkin historian suurimmaksi häpeäksi jää edelleen 0-1 tappio Pohjois-Korealle vuoden 1966 MM-kisojen alkusarjassa.
Ainakin uusi maailmanmestari saadaan, vai mitä? Tuskin. Vaikka jalkapallo on maailman suosituin urheilumuoto, niin aika pienen piirin herkkua maailmanmestaruuksien voittaminen on ollut. Kaikkiaan kisojen 88-vuotisen historian aikana kannua ovat nostelleet vain kahdeksan eri maan pelaajat. Vielä kuvaavampaa on se, että viimeisen 50 vuoden aikana ainoastaan kolme uutta maata on noussut mestariksi.
Heinäkuussa nähdään kuitenkin, onko englantilaishyökkääjä Gary Linekerin vuoden 1990 välierätappion jälkeen antama lausunto edelleen totta: ”Jalkapallo on yksinkertainen peli. 22 pelaajaa taistelee 90 minuuttia pallosta ja lopulta Saksa aina voittaa.”
Matti Mäkelä
Jalkapallon MM-kisat Venäjällä 14.6.-15.7.
