Jonna jää pystyyn

PMMP:n lopettaessa (olettaen, että Miran ja Paulan yhteistyön loppuminen on Hectorin monivuotista hanketta todellisempaa) ja Maija Vilkkumaan viettäessä hiljaiseloa, on Jonna Tervomaa ehkä hieman yllättäenkin naisrockareiden ykkönen Suomessa. Suljettu sydän ja nokkelalla koripalloviittauksella ("yhtä en saa, mut mä pidän paikkaa”) koukuttanut Yhtä en saa olivat aikanaan hittejä, mutta niiden ohella julkaisuhistoriaan mahtuu turhan paljon materiaalia, joka on aivan liian helppoa unohtaa.

Onneksi paluukiekko Eläköön näyttäisi palauttavan Tervomaan takaisin kansakunnan kaapin päälle. Soittomäärät Spotifyssa ovat rohkaisevia ja kaikki on taas alussa satojentuhansien striimausten voimin. Suurta lyyrikkoa tai tulkitsijaa Jonnasta ei välttämättä saa, mutta kokonaispaketissa hän on vahvoilla. Jos kärkiosaaminen puuttuukin, on tasainen osaaminen hänen vahvuutensa. Ja optimistinen asioihin paneutuminen. ”Minä toivon huomisen tulevan ja toivon soihtujen korkeina palavan”, kuten paluusinglellä hienosti lauletaan. (jn)

Jonna Tervomaa, Klubi lauantaina 12. lokakuuta.