Jussin ja Mikaelin Turku
Tunnetuimmat Turun katuja tallanneet kirjalliset hahmot ovat Reijo Mäen luoma yksityisetsivä Jussi Vares ja Mika Waltarin ehtymättömästä mielikuvituksesta syntynyt keskiaikainen pappiskokelas ja seikkailija Mikael Karvajalka. Tässä avautuu kesävieraan oppaaksi heidän Turkunsa.
Tuomiokirkko
Karvajalan mainospuhe yli 700 vuotta vanhalle kansallispyhätölle on vastaansanomaton: ”Turun katedraali vetää vertoja mille tahansa kristikunnan suurelle temppelille ja muistaessani sitä kaukaa synnyinmaastani täyttää heltymys mieleni ja tunnustan, etten usko koskaan näkeväni toista niin mahtavaa ja hartautta herättävä tuomiokirkkoa.”
Vareksen suhde uskontoon on maallisempi ja hän muistaa tuomiokirkon lähinnä paavi Johannes Paavali II:n vierailusta. Tosin tuolloinkin hän kertomansa mukaan kiinnitti tilanteen pyhyyden sijaan enemmän huomiota paavin ja arkkipiispan hameisiin.
Joki
”Ylitämme Aurajoen aina silloin” on Vareksen ystävän novellikirjailija Luusalmen suunnitelma-asteelle jäänyt laaja runoelma, joka muistuttaa, että Aurajoen yli rakennetuilla silloilla on selkeä funktionsa. Tämä seikka on vuosien varrella unohtunut monilta erityisesti DBTL-viikonlopun aikaan.
Luusalmen neuvo olisi ollut tarpeen myös Mikaelin äidille, joka hukuttautui aviottoman lapsensa syntymän jälkeen. Muutoinkin Mikaelin muistot Aurajoesta ovat ikäviä, sillä hänen noituudesta epäilty kasvattiäitinsä Pirjo kivitettiin kuoliaaksi sen jälkeen, kun hän oli selvinnyt vesikokeesta ja kellunut takaisin rantaan (hukkumalla hän olisi osoittanut syyttömyytensä).
Baarit ja ravintolat
Asukaslukuun suhteutettuna pubien, baarien, kahviloiden ja ravintoloiden määrä on Turussa Pohjois-Euroopan kärkeä. Keskiajalla tilanne oli baarihyppelijän kannalta vielä monin verroin parempi.
Mikael ei muistelmissaan Turun majataloja tarkemmin kuvaile, mutta Jussille Uusi Apteekki on se kaikkien pubien äiti. Pubissa voi bongata kuuluisat sarkofagit, joiden äärellä Vares, Luusalmi ja pastori Alanen parantavat maailmaa, sekä tietysti nauttia turkulaisetsivän kuuluisista drinkeistä kuten Kyllikki Saaren suohaudasta tai Talonmiehen vapaapäivästä.
Jos ilta Turun kesäisessä yössä menee pitkäksi, seuraavana aamuna voi itseään lohduttaa Mikaelin ystävän Antin katumuslauseella: ”…ennen saa taivas haljeta ja maa revetä kuin koskaan enää panen viinantilkkaa suuhuni, ja hyvän oluenkin nauttimisessa aion tästä lähin tyytyä kohtuuteen ja kannulliseen päivässä.”
Yliopisto
Turun Akatemia, Suomen ensimmäinen yliopisto, perustettiin vuonna 1640. Mikaelille tämä tuli liian myöhään ja yliopisto-opintonsa hän suoritti Pariisissa. Jussi sen sijaan on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, joka on jo vuosia sitten siirretty yliopiston passiivirekisteriin. Niille, jotka pitävät Varesta kirjailija Reijo Mäen alter egona, muistutettakoon jälkimmäisen valmistuneen kauppakorkeakoulusta ja tehneen menestyksekkään pankkiuran ennen siirtymistään kirjailijan epävarmaan ammattiin.
Kansainvälisyys
Turussa puhutaan reilusti yli sataa kieltä ja se on pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen monikulttuurisin keskus. Jo keskiajalla kaupunki oli kansainvälinen ja houkutti tänne kauppiaita idästä ja lännestä.
Varekselle Turun kansainvälisyys tarkoittaa erityisesti erilaisia etnisiä ravintoloita, joihin kannattaakin ehdottomasti tutustua. Vares on kunnon turkulainen patriootti, joka ei Turusta poistu kuin äärimmäisessä hädässä; Mikael sen sijaan kosmopoliitti, jonka tie vei kotikaupungista todistamaan Tukholman verilöylyä, Saksan talonpoikaiskapinaa ja Rooman hävitystä sekä lopuksi Konstantinopolin sulttaanin hoviin.
Miesten ero selittynee heidän taustoillaan: Reijo Mäki totesi eräässä haastattelussa matkustamisen olevan ”ihmiskunnan tippuri”, kun taas Mika Waltarille maailman romanttisin näky oli yksinäinen mies junassa matkalla Istanbuliin (sukupuolitaudin Waltarikin tosin sai alle parikymppisenä nuoruutensa Pariisissa).
Matti Mäkelä
