kiiltokuvakoististen ihmeellinen elämä
Aleksi Mäkelän opetuselokuvassa Pahat pojat näytetään, miten helppoa rikkaaksi
tuleminen Suomessa on. Tarvitaan vain vanha auto, vaijeria sekä turhat omatunnon
kolkutukset poistava vaikea lapsuus. Eurassa 1990-luvun lopulla tapahtuneisiin
tositapahtumiin perustuva fiktiivinen elokuva ei juurikaan tuhlaa aikaa
taustoituksiin. Ehkä tekijät olettavat, että kaikki lukevat lehdistötiedotteen,
joka muistuttaa siitä, kuinka skitsofreniaa sairastaneen lestadiolaisisän
kurissa ja nuhteessa kasvattamat lapset elättivät itsensä mustikkamössöllä ja
kerjäämällä.
Pahojen poikien myötä nuorten miesten tarinoiden
kertomisen kuulemma jättävä Mäkelä (Romanovin kivet, Häjyt) menee suoraan asiaan
ja sinällään elokuva onkin suhteellisen sujuvaa toimintaa gangsterielokuvien
hengessä. Tarinan vähemmän fiktiivisellä puolella sen sijaan uskottavuus
notkahtaa aika matalalle, jos on tarkoitus uskotella että takapajukoissa
asustelevat uskovaiset pojat viettelevät kaiken vapaa-aikansa rasvattuina ja
ilman paitaa. Kehonsa hyvin harjoittaneet Lauri Nurkse, Peter Franzen, Jasper
Pääkkönen ja Niko Saarela toteuttavat sen, mihin käsikirjoitus antaa
mahdollisuudet, mutta Vesa-Matti Loirin juoppohulluun skitsoisään olisi
odottanut löytyvän enemmän ulottuvuuksia. (ae) MObile
(2/6) Linkkejä:
* Pahat pojat -soundtrack (CDON.com)
