Kaiken katoavaisuudesta
Suurikokoisista puupiirroksistaan tunnettu helsinkiläistaiteilija Antti Tanttu (s. 1963) on viime vuosina esittänyt näyttelyissään myös videota ja valokuvaa. Galleria Amaan taitelija on tuonut sekä uusia puupiirroksia että valokuvia.
Syksyiseen vuodenaikaan sopivat oivallisesti Tantun valokuvat, jotka muistuttavat meitä kaiken katoavaisuudesta. Vanitas-sarja koostuu yhdeksästä Polaroid-kuvasta suurennetusta värivedoksesta, jotka kuvaavat häviävää materiaa arjen esineissä ja ohikiitävissä maisemissa. Kun alankomaiden maalarit 1600-luvulla kuvasivat maallisen elon väliaikaisuutta ja kuoleman väistämättömyyttä runsaissa asetelmissaan pikkutarkan realistisesti, Tanttu rajaa kuviinsa vain yhden kohteen, ja menee usein jopa niin lähelle, ettei kamera osaa enää tarkentaa. Tahallinen utuisuus, epätarkkuus ja pikakuvaan luonnostaan kuuluva tekninen epätäydellisyys tuovat kuviin outoutta ja etäisyyttä, ja hieman samaan tapaan kuin epätarkat muistikuvamme, ne tarjoavat häilyvyydessään useita tulkinnallisia vaihtoehtoja. Virnistävä kuolema, unohtunut leikkikenttä, hupeneva saippua, taitelijan oma käsi – Tantun memento mori ei saarnaa eikä moralisoi vaan muistuttaa meitä omasta kuolemastamme lempeästi, humoristisestikin.
Siinä missä Tantun valokuvista välittyy (itse välineeseenkin liittyvä) kepeys ja välähdyksenomaisuus, hänen yhden vedoksen uniikeissa puupiirroksissaan näkyy monivaiheisen perinteisen menetelmän taiturimainen hallinta ja sen omaperäinen yhdistäminen muihin tekotapoihin, kuten piirrokseen ja maalaukseen. Varhaistuotannon tummat sävyt, puulaatan syiden jälki ja viime vuosien kalpeat värit yhdistyvät nyt uusissa teoksissa herkkään ääriviivaan, joka piirtää aiempaa esittävämpiä hahmoja. Nämä usein perspektiivitöntä, pintamaista taustaa vasten kuvatut yksinäiset (ihmis)hahmot sekä niiden ja mielikuvituksellisten vempainten kummalliset hybridit ovat kuitenkin edelleen taiteilijalle tyypillisesti kuin kiehtovia piilokuvia tai kuva-arvoituksia, joissa kuva tunnistamisen hetkellä muuttuu jälleen oudoksi ja selittämättömäksi. Tantun kuvamaailmaa onkin osuvasti verrattu unen maailmaan ja kuvien arvoituksellisuutta runoihin, jotka vähin elementein summaavat jotain monimutkaista ja vaikeasti sanoin ilmastavaa. Taiteilijan aiemmasta tuotannosta tuttua yksinäisyyden, sivullisuuden ja kaipauksen tematiikkaa voi nähdä näissäkin töissä, tunteiden tutkielmiessa, jotka eivät tyhjene useammallakaan katsomiskerralla. (te)
Antti Tanttu, uusia valokuvia ja sekatekniikkateoksia – Galleria Ama 29.9.-22.10.
