Kato mua, Jorma!
Ihmiset pysähtyvät kadulla tanssimaan Jorma Uotiselle. Uotinen sen sijaan pysähtyi Aurinkobalettiin ohjaamaan esityksen ”Ennen viimeisiä ajatuksia”.
Kun Jorma Uotinen oli viiden vanha – Porissa – hän halusi ostaa kodin viereisen teatterin ja laittaa sukulaiset sinne näyttelemään.
– Ajattelin, että olisi ihanaa päästä teatteriin teeskentelemään! Se oli oikeastaan sen ikäiseltä ihan kohtuullisesti havaittu teatterin olemuksesta. Kymmenvuotiaana menin sinne kysymään töitä ja pääsinkin apupojaksi. Sitten kävi tuuri ja kaudella oli kolme näytelmää, joissa tarvittiin pikkupoikaa. Siitä se lähti.
Uotinen kuitenkin tunnetaan ennen kaikkea tanssin kautta. Silti tanssi tuli miehen elämään vasta 15-16–vuotiaana:
– Se tapahtui musikaalien kautta. Myöhemmin sitten, 1970-luvulla, ainoa paikka, missä tanssia saattoi oikein opiskella oli Kansallisbaletti, joten menin sinne. Sitä kautta pääsi ammattiin kiinni.
Ja teatteri jäi?
– Ei suinkaan. Teatteriahan tämä kaikki on! Kaikki mikä on lavalla on teatteria: tanssi, ooppera, musikaali, näytelmät.
Ennalta ei tiedä lopputulosta
Ja nyt Uotinen on siis tehnyt ensimmäisen teoksensa Aurinkobaletille. Mistä Ennen viimeisiä ajatuksia kertoo?
– Ihmissuhteista. On kolme pariskuntaa, jotka keskustelevat keskenään. Kyse on hetkistä vähän ennen eroa, jos niin ajattelee. Mutta teos ei ole puhtaan narratiivinen, ei siinä juonta kannata lähteä seuraamaan. Se on pikemmin fragmentteja pariskuntien elämästä.
Tätä haastattelua tehtäessä, elokuun puolivälissä, Uotisella ei vielä itselläkään ole selkeää käsitystä millainen teoksesta tulee:
– Sanotaanko, että mulla on aavistus, mitä voi olla syntymässä… Minua kiinnostaa se, miten tanssilla voi saada asioita näkyväksi. Mutta ei koskaan ennalta voi tietää, millainen teoksesta tulee. Kirjailija Marguerite Duras on sanonut, että jos hän tietäisi mitä kirjoittaa, hän ei kirjoittaisi mitään. Ajattelen vähän samalla lailla. Teoksen valmistuminen on aina prosessi, ja kun juttu on valmis, sisäinen logiikka löytyy. Enkä minä tiedä mihin se päättyy, päättyykö lautasten heittämiseen vai hiljaisuuteen.
Käytännössä teoksen valmistuminen tapahtuu vaikka näin:
– Näytän tanssijoille liikeaiheita, suullisesti voin vähän ohjeistaa, että millaisesta kohtauksesta on kyse: että vaikka tohon se kävi maate, monta vuotta käynyt. Käy sen viereen… Ja sitten katsotaan mitä syntyy. Tanssissa liikkeet ovat yhtä kuin repliikit. Välillä ollaan ihan kiinni, välillä erossa. Liike on sanaa, vaikkei olekaan niin spesifiä kuin sanat. Liike jättää enemmän tulkinnanvaraa.
Anna esityksen yllättää
Entä jos tanssi on itselle outo taidemuoto, mutta haluaisi uskaltautua katsomaan. Pitääkö valmistautua jotenkin? Mitä jos ei ymmärrä?
– Nou hätä. . Katsoo vaan! Mitä avoimemmin mielin tulee, sitä parempi. Ihan voi vapauttaa itsensä ymmärtämisen taakasta. Saa kuunnella ja katsella ja aistia, mitä se itsessä synnyttää. Joskus joku sanoi minulle esityksen jälkeen, ettei ymmärtänyt mitään ja että voisinko selittää. Kysyin, että eikö mitään tullut mieleen? Heti nousi viisi juttua kun rouva ryhtyi kertomaan. Ei siinä voinut kuin kysyä, että mitä sitten ette muka ymmärtänyt?
Uotinen itse yrittää mennä kaikenlaisiin esityksiin aina ilman ennakkoajatuksia, mutta se on tietenkin vaikeaa kun on 40 vuotta ollut alalla mukana ja tuntee yleensä tekijätkin.
– Mulle on hienoa jos esitys yllättää jollain tavalla. Haluan aina toivoa, että se pistäisi ajattelemaan niin että olisi jotain kotiin vietävää.
Samalla logiikalla ummikko voi saada esityksestä pelkästään yllätyksiä. Anna siis tanssin vaikuttaa on Uotisen neuvo.
Tällä hetkellä Uotinen on Kuopio tanssii ja soi –festivaalin taiteellinen johtaja. Työ vie muutaman kuukauden vuodessa:
– Minulle jää siis hyvin aikaa omiin produktioihin, laulamiseen, esitelmiin…
Ja tanssii tähtien kanssa –ohjelmaan!
– Siihenkin. Se on kiva ohjelma koska vaikka siinäkin pudotetaan pareja, niin enemmän siinä on kuitenkin kyse onnistumisesta. Yleisökin tykkää siitä ehkä juuri siksi. Jännää on ollut, että nyt kun olen ollut tuomaristossa, niin ihmiset aika usein ryhtyvät ihan spontaanisti tanssimaan edessäni ja kysymään, että Jorma paljonko annat pisteitä!
Ja mitä vastaat?
– Neljä pistettä. Ihan hyvin meni.
Roope Lipasti
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset ja Turku kohtaavat
