Väkivallan kierrepotku
Jalkapallon MM-kisat pelataan tänä kesänä Etelä-Afrikassa, joka on vuosia ollut yksi maailman väkivaltaisimmista maista. Tilannetta eivät paranna viime aikoina jälleen kiristyneet etniset jännitteet. Kisaisännän valinta on siis onnistunut, sillä väkivalta ja erilaiset yhteiskunnalliset ristiriidat ovat aina viihtyneet jalkapallokentillä ja niiden liepeillä.
Jalkapallon ja väkivallan yhdistelmä tuo useimmille mieleen englantilaiset jalkapallohuligaanit. Sinänsä mielleyhtymä on oikea, että jalkapallohuliganismin lähtölaukauksena pidetään Aston Villan ja Preston North Endin joukkotappeluun päättynyttä ystävyysottelua vuonna 1885. Tuolloin alkaneen kehityksen synkkä päätepiste koettiin Euroopan cupin finaalissa Brysselin Heysel-stadionilla toukokuussa 1985, jolloin Liverpool-fanien aloittama mellakka johti 39 ihmisen kuolemaan.
Englantilaisten puolustukseksi täytyy todeta, että vaikka he ovat keksineet sekä jalkapallon että jalkapallohuliganismin, he eivät ole pystyneet patentoimaan kumpaakaan. Lajin isäntämaa on ohitettu pelitaitojen ohella myös katsomoväkivallan puolella. Vuonna 1964 yli 300 katsojaa kuoli ja 500 loukkaantui Limassa, Perussa mellakoissa, jotka seurasivat Argentiinan ja Perun välistä kamppailua olympiakisapaikasta.
Yhtä kauan kuin katsomoissa on tapeltu, on ilmiölle myös yritetty löytää selityksiä. On puhuttu työväenluokkaisesta machokulttuurista tai esimerkiksi taloudellisen tai yhteiskunnallisen epätasa-arvon aiheuttamista turhaumista. Kiinnostavin akateeminen selitys – joka tosin ryhdistää väkivaltaiseen vastarintaan pehmoimmankin futisfanin – on kuitenkin se, että turhan usein maalittomaan tasapeliin päättyvät pelit ovat niin raivostuttavan tylsiä, että tappeleminen on katsojille ainoastaan keino löytää jotakin mielekästä tekemistä.
Jalkapallon ja väkivallan epäpyhä liitto ei kuitenkaan pysähdy siihen, kun Chelsean kannattaja lyö kaljapäissään Arsenal-fania. Yksi osa sitä ovat myös koko yhteiskuntaan liittyvät jännitteet. Kentällä ja katsomoissa murtautuvat usein esiin ne etniset tai nationalistiset ristiriidat, jotka muutoin pyritään tukahduttamaan. Esimerkiksi Jugoslavian hajoaminen ja sitä seuranneet veriset sisällissodat olivat aistittavissa jalkapallo-otteluissa jo edellisellä vuosikymmenellä.
Englannissa luokkayhteiskunnan rakenteellinen väkivalta törmäsi jalkapallokentälle vuonna 1989. Tuolloin Hillsborough’n stadionilla puristui kuoliaaksi 96 Liverpoolin kannattajaa, koska päätykatsomoon päästettiin poliisin virheen takia liikaa katsojia. Uhrien omaisten mukaan poliisi ei pelkästään tehnyt virheitä, vaan oli yksinkertaisesti täysin välinpitämätön työväenluokkaisten jalkapallofanien hengestä ja turvallisuudesta. Syytteet saivat poliisin vastahyökkäykseen ja vuotamaan skandaalilehti Sunille myöhemmin valheiksi osoittautuneita väitteitä fanien käytöksestä. Sunin brutaali hyökkäys – jota lehti myöhemmin sentään pyysi anteeksi – alkoi pysähdyttävällä otsikolla: ”TOTUUS: Fanit virtsasivat urheiden poliisien päälle.”
Jalkapalloyhteisö on ollut valitettavan usein tahallisen sokea mahdollisuuksille toimia hyvän puolella pahaa vastaan. Yksi esimerkki tästä ovat vuoden 1978 MM-kisat, jotka päätettiin laajoista protesteista huolimatta pitää sotilasjuntan rautaisella kouralla hallitsemassa Argentiinassa. Tämän valossa voikin pitää lähes loogisena sitä, että viisi vuotta aiemmin Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen poliittiset vangit kerättiin maan pääkaupungissa Santiagossa nimenomaan jalkapallostadionille odottamaan siirtoa kidutuskeskuksiin.
Jalkapalloväkivaltaan on toki yritetty puuttuakin. Ensimmäisenä asialla oli jo vuonna 1314 Englannin kuningas Edward II, joka kielsi lajin, koska epäili sen aiheuttavan yhteiskunnallista epävakautta ja edistävän maanpetoksellista toimintaa. Tästä ja monista muista yrityksistä huolimatta jalkapallon ja väkivallan yhteyttä ei ole saatu kitkettyä pois. Yhtenä syynä tähän on se, että jalkapallo – kuten monet muutkin joukkuepelit – on luonnostaan aggressiivista. Näin kuvasi jalkapallolegenda Pelé Brasilian häviämän MM-loppuottelun herättämiä tuntoja: ”On kuin Brasilia olisi hävinnyt sodan, jossa se oli oikealla asialla, eikä ainoastaan hävinnyt, vaan hävinnyt häpeällisesti ja monien ihmisten kuollessa.”
Matti Mäkelä
Jalkapallon MM-kisat pelataan 11.6.-11.7.
