Vaarallinen talvi
Pulkkamäki, liukkaat kadut, hiihtolatu, luistinrata ja pikkujoulut. Talvi kolhii.
Tuomiokirkkoapteekkin apteekkari Marja Soininvaara kertoo, että liukkaiden kelien tulo näkyy apteekissakin.
– Usein liukkaalla kaadutaan ja niksautetaan jokin paikka. Ideaali- ja tukisiteitä ostetaan enemmän ja särkylääkkeitä hankitaan. Keväällä taas kun pyöräilykausi alkaa, sidetarvikkeita ostetaan asvaltti-ihottumiin. Flunssalääkkeitä kuluu silloin, kun lomien jälkeen palataan töihin ja kouluun ja kansa kokoontuu tartuttamaan toisiaan, Soininvaara arvelee.
– Pikkujoulukausi tuntuu myös aiheuttavan päänsärkyä. Niihin aikoihin ostetaan enemmän särkylääkkeitä ja raskaustestejäkin, Soininvaara jatkaa.
Vaikka hukkumisia tapahtuu eniten kesäkuukausina, jäihinkin vajoaa moni. Leudot talvet kun eivät jäädytä kunnolla. Viime vuonna jäihin hukkui 21 kaikkiaan 147 hukkuneesta. Kesällä on ehkä tarpeeksi lämmin muutenkin, mutta tulipaloista ei juurikaan kärsitä kesäkuukausina. Vuoden 2008 talvikuukausina tammi-, helmi-, marras- ja joulukuussa tulipaloissa kuoli 45 ihmistä, kun koko vuoden uhriluku oli 103.
Viime talven pakkasten aikoihin Helsingin Sanomat kirjoitti talven vaarallisuudesta. Emme me pohjoisen asukit olekaan niin tottuneita kylmään. Suomessa paleltuu kuoliaaksi joka vuosi noin 80 ihmistä. Heistä suurin osa on keski-ikäisiä, päihtyneitä miehiä ja dementoituneita vanhuksia. Pakkaskuolemat ovat kuitenkin vain osa niistä kuolemista, joista saa syyttää kylmää.
2500–3500 kuolemaa vuodessa johtuu kylmyyden suorista tai epäsuorista vaikutuksista, vaikka kuolinsyyksi merkittäisiin sydäninfarkti, aivohalvaus tai vaikkapa keuhkokuume. Talvikuolemia on Suomessa viidestä seitsemään prosenttia kaikista kuolemista. Kylmästä johtuvia kuolemia on kymmenen kertaa enemmän kuin liikenneonnettomuuksien kuolonuhreja.
Liisa Lundell
11. helmikuuta vietetään Euroopan yhteistä 112-päivää. 112-päivää on vietetty Suomessa jo vuodesta 1997.
Kainalojuttu
Talvimokat
Jokainen tekee nämä virheet kerran talvessa. Niihin ei ehkä kuole, mutta ne jurppivat kyllä.
– ”Kyllä näillä kangaslenkkareilla tän päivän pärjää.”
– ”Ei se nyt haittaa, vaikken föönaa hiuksia ennen kuin menen ulos.”
– ”Kas, matontamppausteline! Tulipa lapsuus mieleen. Vähän vaan nuolaisen.”
– ”En mä nyt hiekoita tota pihaa, kyllä siitä vielä tänään kävelee.”
– ”Tuo skrapaus saa riittää, kyllä tuulilasista jo näkee.”