Kauhea Kakola
Kakolaa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1845. Vuonna 2007 viimeiset vangit muuttivat Saramäkeen. Rauno Lahtinen ja Anu Salminen kirjoittivat mainion kirjan vankilan historiasta. Tässä muutamia anekdootteja Kakolan vuosien varrelta
Annes
Annes eli virallisemmin Annex oli nimi jolla kutsuttiin vankimielisairaalaa. Se valmistui 1908. Nimi tarkoittaa laajennusta tai sivurakennusta. Vielä 1950-luvulla siellä annettiin sähköshokkeja hoitona sekä rangaistuksena niin että moni kuoli ja loput olivat kauhusta jäykkinä.
Boksarikapina
Kuuluisamman esikuvansa mukaan boksarikapinaksi nimettiin suurlakon innoittamina vuonna 1906 tehty vankilakapina, kun yhtä vankia oli rangaistu epäoikeudenmukaisesti. Historian varrella erilaisia kapinoita oli enemmänkin, toisinaan ne jopa johtivat olojen parannuksiin, kuten kun kapinoitiin pilaantuneiden silakoiden tähden: vankilanjohtokin oli lopulta sitä mieltä, että ruuan pitäisi olla himppasen parempaa.
Kakola
Aiemmin mäen nimi oli Linnavuori. Turun palon jälkeen se sai nykyisen nimensä. Yhden tarinan mukaan Kakola olisi tullut mäellä 1700-luvulla asuneesta Kärkölästä muuttaneesta pyövelistä. Uskottavamman kuuloinen selitys on, että nimi liittyisi mäen reunalla sairaalassa olleisiin mielisairaisiin. Turussa kun kako tarkoittaa mielenvikaista.
Kakolan viski
Kiljua, jota valmistettiin salaa. Mielenkiintoinen valmistusprosessi oli sodan jälkeen, kun rakennettiin lentokenttää Turussa ja vangit saivat perunasoppaa lounaaksi. Osa ei syönyt sitä vaan sujautti saappaanvarteen. Iltaan mennessä se oli kuumuudessa ehtinyt käydä vähän ja sen sisältö siivilöitiin sukan läpi ja juotiin että tulisi uni paremmin.
Kakoliitti
Kakolanmäestä louhittu graniitti josta Kakola on rakennettu, mutta myös mm. Taidemuseo sekä osa Mikaelinkirkosta.
Katiska
Itäsellin eli boksiosaston pienet sellit. Kooltaan ne olivat vain 2 x 1,2 metriä.
Kiiltonappi
Vankien hellittelynimi vartijasta. Muita olivat mm. Pamppu, Koira, Hampuusi, Pitkätuppi, Läskivasara sekä Puurohummeri.
Kärsämäen sorakuopat
Paikka jonne vietiin vankeja Kakolasta teloitettavaksi sota-aikana.
Lisko
Pelkääjävanki eli vanki joka pelkää henkensä edestä enemmän vankilassa kuin sen ulkopuolella. Pelkääjät ovat liskoja, koska katoavat muurien sisään päästyään kuin sisiliskot.
Lusikka
Eräs vanki oli päättänyt kaivautua vapauteen lusikalla. Vartijat olivat tietoisia projektista mutteivät viitsineet tehdä mitään sillä seinä oli metrin paksuista graniittia. Eihän siitä sitten mitään tullutkaan.
Munitusselli
Yleensä tavaroita salakuljetettiin peräsuolessa ja tämän takia suoli piti tyhjentää ennen kuin pääsi takaisin vankilaan vaikkapa lomilta tullessa. Viime vuosina käytettiin paljon kindermunien muovipakkauksia, siitä nimi munitusselli. Tiedetään, että aikaisemmin vankilaan oli peräsuolessa yritetty salakuljettaa mm. pieni vasara sekä pienehkö tunkki.
Nenäliina
Yhteishuoneissa oli 1900-luvun alussa yhteinen nenäliina – tai pyyheliina johon pyyhittiin myös nenä. Liina vaihdettiin kerran viikossa.
Pikku Kakkonen
Yksi 90-luvun vankien suosikkiohjelmista. Kaksi vankia asutti kerran samaa selliä ja toinen meni vaihtamaan kanavaa juuri kun Pikku Kakkonen oli alkamassa. Turpalöylyhän siitä seurasi.
Riviera
Kakolan uimakuoppa: kun kiven louhiminen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä loppui, louhoskuoppa täyttyi nopeasti vedellä. Vangit käyttivät sitä uimapaikkanaan.
Sähköshokki
Vankimielisairaalassa parannettiin potilaita sähköllä. Erityisen pahamaineinen oli lääkäri Iisakki Rantanen, joka vuosina 1945-55 saapui paikalle käsiään hieroskellen ja sanoi: ”Jaahas pojat, annetaas taas vähän Imatran voimaa”.
Roope Lipasti
Rauno Lahtinen & Anu Salminen: Kakola – vankilan tarina. Sammakko 2014.
