Kaupungin kosketus – Meiju Niskala

Kaupunkitaiteilija Meiju Niskalan Turku on täynnä seikkailuja

1. Kerttulinmäki
– Saavuin Turkuun Jyväskylästä 1998 opiskelemaan Turun Taideakatemian esittävän taiteen linjalle. Ensimmäisenä kesänä kävin usein ottamassa aurinkoa ja lueskelemassa kummallisella mäellä Kerttulinkadulla. Ihmettelin, miksi se on säästynyt gryndereiltä, eikä siihen ole rakennettu mitään. Vasta kolmantena päivänä huomasin, mikä se paikka on – vanha hirttokukkula. Turku on sillä lailla ajallisesti kerrostunut kaupunki, ettei paljon muualta voisi tehdä tuollaisia löytöjä.

2. Koroinen
– Kun kuljin junalla Turkuun, ikkunasta näkyi aina Koroisten valkoinen risti. Kysyin turkulaisilta tuttaviltani, mikä se on. He eivät tienneet. Arvelivat, että siinä pakalla on ehkä sattunut joku onnettomuus. Kun sitten kerran menin sinne, kompastuin kirjaimellisesti piispan asunnon kivijalkaan. Se oli mahtavaa! Senkaltaisia yllättäviä löytöjä ja kokemuksia vinkkaamme esiin myös Turku 365 – Arjen löytöretkeilijöille -teoksessamme ensi vuonna!

3. Hansa
– Ne liittyvät tänne tulooni. Minulla ei ollut kaupungissa tuttuja ja vielä sanottiin, että turkulaisiin on vaikea tutustuakaan. Aloin sitten kerätä itselleni eräänlaista turkulaisten perhealbumia ja pyysin ihmisiä yhteiskuvaan kanssani Hansan valokuva-automaattiin – myöhemmin ne kuvat sitten loksahtivat paikalleen ja julkaistiin Olet tässä (Turku) -kirjassani. Ihmiset suostuivat ihan mielellään kuvaan ja monista tuli tuttaviakin. Se oli sellainen keskisuomalaisen kotiutumisprosessi Varsinais-Suomeen.

4. Apteekkimuseon sisäpiha
– Löysin paikan monta vuotta sitten sattumalta kun seurasin oranssia. Värien seuraaminen on eräänlainen harhailumetodi minulle. Otan siis jonkun värin ja seuraan aina sitä väriä kun jossain näen. Sillä lailla harhailusta ei tule tylsää. Apteekkimuseo on hieno paikka: se on ihan keskustassa ja silti se ei ole mikään turistirysä vaan siellä kokee yksityisyyttä – että tämä on minun paikkani.

5. Kakola
– Mäellä on koirapuisto. Viime kesänä Helli-koira lähti loikkimaan kohti vankilaa reunustavaa aitaa ja siinä olevaa aukkoa. Minä seurasin perässä. Oli yö ja minua jännitti ihan vietävästi. Kakolan laelta näin uuden maiseman, joka on upea. Kierrettyäni mäen toiselle puolelle huomasi alueen olevan auki yleisölle, eli en minä kovin luvattomilla teillä ollutkaan. Mäki on tällä hetkellä ”joutomaata” ja olisi hienoa, että ihmiset ottaisivat tilan haltuun ennen kuin se rakennetaan täyteen. Ensi vuonna teemme sinne varmasti teoksia arjen löytöretkeijlijöille.

6. Taideakatemia – Manilla – Föri
– Kolmiyhteys liittyy siihen, että opiskelin Taideakatemiassa neljä vuotta. Olin mukana Tehdasteatteria perustamassa ja silloin myös Föri tuli tutuksi kun sahattiin siinä edestakaisin. Aikaisemmin minusta piti tulla muusikko ja olin Bostonissa opiskelemassa saksofonistiksi, mutta sitten palasin Suomeen ja halusin jotain vähän enemmän. Mietin, missä yhdistyisivät mielenkiintoni kohteet: esitystaide, valokuvaus, kirjoittaminen, musiikki. Pääsykoetehtävät Turussa tuntuivat kiinnostavilta, joten hain tänne.

7. Kauppatori
– Vuonna 2000 Minulla oli sellainen taideprojekti, että luomani Eufrosia Urbanus – sellainen punaiseksi maalattu symppis hahmo –  olisi päivittäin torilla tekemässä erilaisia asioita ja nyrjäyttämässä ihmisten arkea positiivisesti. Kutsuin esimerkiksi ihmisiä piknikille, kerran raahasin sinne hetekat ja annoin mahdollisuuden pikku päivätorkkuihin. Ihan koko vuotta en siellä ollut, mutta parina satana päivänä kumminkin. Kerran päälleni meinattiin käydä, mutta onneksi Hansan vartijat seurasivat valvontakameroista usein mitä puuhaan, ja ryntäsivät apuun.

8. Samppalinna / Vartiovuori
– Mäellä on paljon portaita ja ne kiehtovat minua. Portaissa on aina vähän sellaista salaista: että mihin ne johtavat? Isäni oli kerran täällä käymässä ja ymmärsin, mistä olen perinyt tämän viehätykseni löytöretkeilyyn. Hän kulki siellä mäellä tohkeissaan ja huusi, että kato Meiju portaat, mihinköhän ne vie ja lähti painelemaan. Ja hei yksi kysymys: miksei sitä Tähtitornia avata yleisölle esimerkiksi kahvilana?

9. Vanha hautausmaa
– Vasta Turussa tajusin, että jossain vaiheessa on säädetty, millaisia hautakivien pitää olla. Vanhalla hautausmaalla nimittäin on melkoinen patsasnäyttely, jollaista ei uudemmilla näy. Olen sillä lailla romanttinen ihminen, että kävin yhteen aikaan istuttamassa kukkiakin sinne sellaisille haudoille, joka selvästikään ei ollut hoidettu, ja lähettämässä siten hyvän terveisen myös tuonpuoleiseen.

10. Kirjasto
Etsiessäni elämäni rakkautta tein joskus sellaista, että kiinnitin kirjaston kirjoihin post-it –lappuja, joissa kerroin, että tämän kirjan tärkein lause löytyy sivulta se ja se ja että jos olet samaa mieltä, ota yhteyttä. Kyllä joku ottikin, vaikka eivät ne yhteydenotot sen syvempiin ihmissuhteisiin johtaneet (mieheni tosin on kirjastoalalla, mutta emme me sitä kautta tavanneet). Merkittävää laputuksessa oli myös se, että muutkin huomaisivat, miten julkista tilaa voi käyttää toisin, veikein tavoin..

Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turussa.

Haastattelu: Roope Lipasti