Kaupungin kosketus – Reijo Mäki
Reijo Mäen Turku on eri kuin Vareksen.
1. Ylioppilastalo B
– Viileän aurinkoisena syyspäivänä vuonna 1977 eräs huonohkoista vaihteista kärsivä Morris Marina parkkeerasi armaan talokolossin pihaan. Siikaisten poika saapui silloin opintielle ja astui suureen maailmaan.
2. Hämeenportti
– Noin tuntia myöhemmin edellisestä isä lähti ajelemaan takaisin kohti pohjoista. Minä lähdin kävelemään Hämeenkadulle. Hämeenportin ovi on auki. Nurkkapöydässä istuskelivat Markku Into ja M.A. Numminen ja joku kaunis nainen. Tilasin röpelöpintaisen olutlasin. Tiesin, että tämä on nyt sitä!
3. Tuureporinkadun poliisilaitos
– Turku Ykkönen, perinteikäs poliisiasema oli samassa talossa, jossa on nykyään Joutsen Apteekki. Minä päädyin aseman pahnoille talvella 1980 tai 1981 kolmen kaverini kanssa. Olimme keitelleet Yo-kylässä edullista opiskelijapontikkaa. Tietotaidon takasivat Åbo Akademin näppärät kemistiherrat, he viettivät tuon saman yön viereisessä putkassa. Kokemus oli mieleen painuva.
4. Kasitie
– Asuin opiskelujen jälkeen viitisen vuotta Porissa, minkä jälkeen muutin takaisin Turkuun, nyt Marjan kanssa. Takana oli jo kolme kirjaa ja vihdoin unelma toteutui – Turusta tuli kotikaupunkimme.
5. Kellonsoittajankatu
– Kaksio löytyi vain parin kohtalaisen kivenheiton päästä Tuomiokirkosta. Talo sijaitsi samalla paikalla kuin Turun entinen hirttokukkula ja sopi hyvin dekkareiden kirjoittamiseen. Olin siinä vaiheessa vielä pankissa töissä. Marjalla on huonekalujen entisöintiliike tällä kotikadullamme.
6. Uusi Apteekki
– Se on tietenkin mainittava – siis kantabaari, jossa tulee itse istuttua, ja jossa eräs Jussi Vares viettää vielä enemmän aikaa. Tuhansien tarinoiden paikka. Ja niistä osa on jäänyt pois jopa Mustanaamion aikakirjoista. Kaipa sen kapakan lattialle on tullut läikytettyä yhden Jaguarin hinta. Siis ainakin käytetyn sellaisen.
7. Verkatehtaankatu
– Siellä asuimme kolmiossa jokusen vuoden. Tällä kertaa kotikatumme oli Turun Reeberbahneja. Kolme pornokauppaa ja pari ikuisen happy hourin baaria. Ihan kivasti elämää heti parvekkeen alla. Eipä oltu lauantai-iltaisin TV-tarjonnasta riippuvaisia.
8. Raunistula
– Seuraavaksi muutimme legendaariseen puutalo-Raunistulaan, uuden paritalon päätyyn. Kolmekymmentä vuotta sitten ne nurkat olivat melkomoisessa huudossa. Taloyhtiömme sijaitsi tontilla, joka tunnettiin joskus aiemmin nimellä ”Ruukkujen tasanko”. Näillä nurkilla toimi silloin aikoinaan ympärivuorokautinen kansan-Alko. Aseita oli silloin myös kaupan. Ja varastettua tavaraa. Ja naista. Nyt nurkkakunta oli jo pikkuporvarillistunut. Mukavaa naapurustoa.
9. Kakolan seutu
– Katutasossa sijaitseva puutalo ei ollut paras mahdollinen osoite dekkarikirjailijalle, jolle tulee vaikka minkälaista postia. Realiteetit oli otettava huomioon, vaikka varsinkin pihamaasta oli raskas luopua – sen verran oli kivilöitä tullut aseteltua polkujen varsille. Muutimme kerrostaloon. Eikä tämäkään ole mikään dekkaristille huono paikka, talo kun seisoo Kakolan muurien varjossa. Kovat pojat, pelkääjät, kingit ja luuserit on kuitenkin muutettu jo aikaa sitten Ohikulkutien taakse Saramäen vankilaan. Ikkunoista näkyy kuitenkin pahamaineinen Länsiselli, joten siinä ihan tietyssä tunnelmassa löytyy. Maisemassa näyttäytyy myös Martti kirkkoineen, pätkä Aurajokea ja Ruotsinlaivat. Nyt ei ole muuttosuunnitelmia.
Reijo Mäen uusin kirja, ”Kolmijalkainen mies”, ilmestyy kesäkuussa.
*
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turussa.
Haastattelu: Roope Lipasti
