Kirjailija Ann-Christin Antell pelaa jalkapalloa FC Lainaston riveissä
Nimi: Ann-Christin Antell
Ikä: 51
Ammatti: Kirjailija
Suhteeni Turkuun on…
Turku on koti. Ei siis niin että Turussa on koti, vaan Turku on koti, siellä on sydän. Aina kun palaan maailmalta Turkuun, tulee lämmin olo. Muutimme tänne kun oli puolivuotias.
Inspiroivimmat paikat Turussa?
Koroinen on ainakin yksi. Kulttuuripääkaupunkivuonna vedin siellä opastuskierroksia. Olin pukeutunut Jenny Maria Tallgreniksi, joka oli ruustinna Maariassa. Sitä kautta Tallgrenien perhe tarttui mukaan myös kirjoihini. Toinen tärkeä on Virnamäki – Halisten ja Kuralan välissä oleva muinaismuistoalue. Siellä erityisesti Komosten kummut ovat kiinnostavat. Ne ovat rannassa ja sieltä on löytynyt mm. palanutta luuta. Eli ehkä ne ovat hautoja, mutta eivät sellaisia kuin täällä on tavannut olla. Sen sijaan Ruotsissa on vastaavia. Oma teoriani on, että ne ovat viikinkien hautoja!
Historia merkitsee minulle…
Olen opiskellut arkeologiaa, historiaa ja museologiaa ja näen maailman historioitsijan silmin. Se tarkoittaa esimerkiksi sen havaitsemista, miten ihminen on muovannut maisemaa. Uusissa kaupungeissa käyn aina museossa, jotta voin ymmärtää miksi paikan nykyisyys on sellainen kuin on. Vastaavasti siksi on jännittävää kirjoittaa kirjoja, koska silloin pitää katsoa maailmaa vaikkapa taiteilijan silmin – tai kuten tulevassa kirjassani, matemaattisesti ajattelevan ihmisen silmin.
Koska tiesit, että haluat kirjailijaksi?
En koskaan ajatellut, että minusta olisi kirjailijaksi. Mutta näin unessa osittain Puuvillatehtaan varjossa -romaanin juonen ja se kiusasi minua niin, että oli pakko kokeilla sen kirjoittamista. En kyllä kuvitellut saavani kustannussopimusta: tiedän että kustantamot saavat vuodessa 1000 käsikirjoitusta, joten se on vaikeaa.
Uusin kirjasi – kirjasarjasi – Valkea lilja on naistaiteilijaromaani ja tapahtuu Firenzessä ja Naantalissa. Miten se sai aiheensa?
Päähenkilön nimi Lily Adel löytyi Maarian hautausmaalta eräästä haudasta. Miljöön lainasin Naantalissa olevasta Casa Haartmanin taiteilijakodista. Kun vielä Taidemuseossa oli näyttely jossa oli lainaus Gallen-Kallelalta, että naistaiteilijat olisivat parhaiten hyödyksi jos vain synnyttäisivät pulskia poikalapsia, suivaannuin ja halusin kirjoittaa naistaiteilijuudesta. Kyseessä on kolmiosainen tarina, yksi kirja kustakin sisaresta. Seuraavaksi vuorossa on isosisko Thyra, jolla on matemaattisia lahjoja ja joka on kiinnostunut tähtitieteestä.
Jos Puuvillatehtaasta tehtäisiin teeveesarja, ketkä olisivat päähenkilöt?
Puuvillatehtaan varjossa -osaan seuraavasti. Jenny Malmström, Pihla Viitala; Fredrik Barker, Ilkka Villi; Jennyn isä rovasti Stenroos, Hannu-Pekka Björkman; Loviisa-täti, Tuija Ernamo.
Mikä historiasta kirjoittamisessa on parasta?
Historia yksinkertaisesti kiinnostaa minua. Mutta se on myös hyvin työläs laji, joskin taustatyö on kyllä minusta myös kivaa. Kun eläytyy menneisyyteen ja henkilöihin, oppii samalla myös itsestään. Romantiikka ja historia taas auttavat unohtamaan nykyajan. Ja romantiikassa myös aina käy hyvin, mikä on tärkeää. Ajattelen, että historiallinen romantiikka on erityisosaamisalueeni!
Millaisen taustatyön vaatii historiallinen romaani?
Kun tekee sarjoja, kirjan pitäisi ilmestyä vuoden välein, ja se on minulle aika kova tahti. Taustatyöhön menee ainakin puoli vuotta – toki kun on tehnyt ensimmäisen, niin se auttaa sitten jälkimmäisiäkin. Mutta ei tässä nyt paljon kesälomia pidetä. Tosin tämä on minulle samalla työ ja harrastus.
Halusit tulla tätä juttua varten kuvatuksi Halisten koskella, miksi?
Olen asunut Halisissa 25 vuotta ja sitä ennen kahdeksan vuotta Räntämäessä. Myllärintupa on vakkarikahvilani, poljen sinne viidessä minuutissa. Se alue on myös vanhinta Turkua. Kun olin viisivuotias, karkasin koskelle leikkimään ja muistan kuinka siellä oli kuolleita kaloja ja haisi. Onneksi nykyään on paremmin. Paikka liittyy myös kirjoihini. Kosken lähellä on Katariinan kirkko ja pappila, joka esiintyy Puuvillatehdas-sarjassa. Myös Maarian pappila on tärkeä.
Tätä minusta ei moni tiedä…
Laulan bändissä. Se oli olemassa jo opiskeluaikana, mutta nyt se kasattiin uudelleen koronan aikaan. Olemme käyneet studiossakin, joskin ihan vain omaksi iloksemme. Soitamme suomenkielistä poppia ja bändin nimi on Kerkko Rastas – se on yhden biisimme nimi.
Kun en ole kirjoita, minä…
Pelaan futista. Kerran viikossa pelaan FC Lainaston riveissä – olen ainoa nainen siellä – ja pari kertaa on Pallivahan Tyrnien treenit – ihan kaikkiin en kyllä ehdi. Olen pelannut ikäni: aloitin Martin nappulaliigassa ja Tepsissäkin olin jossain vaiheessa. 19-vuotiaana lopetin ja kun tuli lapsia ajattelin, etten enää koskaan pelaisi, mutta kun kirjastolla sitten oli joukkue…
Salainen haaveeni on…
Nähdä mitä Komosten kumpujen sisällä on.
Mitä kirjoja suosittelet syysiltoihin juuri nyt?
Luen nyt lähinnä tausta-aineistoa omaan kirjaani. Kiinnostava on esimerkiksi Markus Hotakaisen Tähtitieteen naiset sekä Esko Valtaojan kirjat ylipäänsä, mutta ennen kaikkea Finlandia-palkittu Kotona maailmankaikkeudessa. Tähtien tarkkailu sopii hyvin pimeään vuodenaikaan!
Teksti: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen
