Kohti avarampaa kaupunkia

Itselläni on muistikuvia Turun kesistä noin puolen vuosisadan ajalta. Lapsuuden muistikuvat ovat välähdyksiä: keväisin laitettiin vesihanoihin suodatin, koska juotavaksi tarkoitettu Aurajoen vesi haisi niin pahalta – ja varmaan maistuikin. Autoja oli vähänlaisesti, pyöräteitä ei tainnut olla lainkaan. Kioskilla myytiin viiden pennin karkkeja ja kaupunki oli aika erinäköinen.

Noista 70-luvun ajoista kaupunki on muuttunut radikaalisti. Kupittaan aluetta ei tunne samaksi. Ei jokirantaakaan: paljon siitä oli kulkijoilta kokonaan suljettu 90-luvulle saakka. Hansaa ei ollut ja Julinin-korttelissa vasta kaiveltiin perustuksia nykyiselle. Vähätorin olisi voinut nimetä Valjutoriksi – vaikka eihän se edes mikään tori ollut. Raunistula oli kaurismäkeläinen paikka, niin kuin Piispankatukin: sen päässä oli valtava romukasa ja hippikommuunin tapainen. Ja niin edelleen.
*
Moni asia on nykyään paremmin. Vaikka mitä sanotaan, niin paljon on säästynyt, esimerkiksi Portsa, Nummi ja Martti ovat sellaisia, joille aina nostaa hattua kun siellä kävelee. Toki paljon on sellaistakin, minkä soisi vielä olevan ja edelleen puretaan kaunista historiaa pois tai annetaan sen mädäntyä.

Kuitenkin se mikä itseäni hiertää eniten juuri tässä ajassa, on ahne täydennysrakentaminen. Jos missä on vähänkin tyhjää, niin kaksi kerrostaloa sinne heti. Ei hyvä. Ihminen tarvitsee tilaa paitsi olohuoneeseen, myös pihalle. Vieri viereen rakennetut kolossit eivät houkuta, niistä tulee slummeja, jahka maali on ehtinyt kuivua. Mutta niin se ehkä menee: jokainen aika tekee omat virheensä.
*
Kuinka hauskaa olisikaan päästä päiväksi katsomaan menneisyyden Turkua. Se ei onnistu kuin muistin tylsillä luistimilla, sekä maan mainiolla ilmaisella kuvapalvelu Finnalla, jossa on valokuvia historian varrelta. Olen jäänyt siihen ihan koukkuun. Kannattaa käydä katsomassa!

Ja mennä sen jälkeen paseeraamaan kauniille kesäisille kaduille sekä tehdä pientä vertailua, missä on menty metsään ja mikä on onnistunutta kaupunkikuvan kehittämistä. Ainakin esimerkiksi 70-luvun lähiöt suorastaan tursuavat ihanaa tilaa. Toivottavasti jatkossakin.

Roope Lipasti,
Turun Ajan päätoimittaja