Turun Aika tapasi Kullannupun Halisissa.


18.02.2021 | Kevätlehti - Emmi Merilä

Kullannuppu on hevosista rohkein

Turun viihdepormestariksi pari vuotta sitten valittu Kullannuppu viettää eläkeaikaansa tallilla, mutta jos se lähtisi Turun pormestarikisaan nk. mustana hevosena, poliittinen agenda olisi tieliikennelain muuttaminen, niin uskoo ainakin Nupun isäntä Heikki Mikola, joka lupautui toimimaan tulkkina tässä haastattelussa.

Nimi: Kullannuppu. Lapsuusajan nimeltään Sotavallan Epeli.
Ikä: kohta 18 (ihmisen iässä reilut 50)
Ammatti: Seikkailija ja terapeutti. Olen utelias ja haluan nähdä mihin uudet tiet vievät, eikä minulla yleensä ole kiire takaisin kotiin.

Suhteeni Turkuun

Synnyin 2003 Sotavallan kartanossa Lempäälässä ja asuin hetken Mikkelissä, jossa minusta yritettiin tehdä ravihevosta ja vaihdettiin nimikin, sillä isäni oli aikoinaan kova poika juoksemaan ja ansaitsi urallaan miljoonan. Minullakin olisi nopeus riittänyt, mutta askeleet eivät oikein sopineet, joten ei siitä mitään tullut. Turussa olen asunut nelivuotiaasta

Kuka hoitajani on?

Heikki Mikola (hän on alla olevassa kuvassa minun kanssani). Otin hänet hoitooni 12 vuotta sitten. Hyvin on mennyt. Heikki ymmärtää minua. Kun nuorempana esimerkiksi pelkäsin koiria, niin menin Heikin taakse piiloon. Enää en pelkää oikein mitään.

Tätä et minusta tiedä

Minulla on 1499 sisarusta. Kuten sanottu, isäni on melkoinen ori. Hän on nyt 32-vuotias.

Miten minusta tuli julkkis?

Olen aina tykännyt city-elämästä. Jos Heikki yrittää lähteä kotoa kanssani metsäretkelle, minä lähden kernaammin kaupungin suuntaan. Siellä on paremmin hoidettua matalaa ja maukkaampaa ruohoa ja vähemmän ötököitä, kuten paarmoja. Tästä syystä kaupunkilaiset ovat kai oppineet tuntemaan minut.

Mitä haluaisit muuttaa Turussa?

Tieliikennelaki on ihan pöljä, koska joudun nykyään kulkemaan tuolla autojen seassa, kun en saa soveltaen mennä osittain kevyen liikenteen väyliä ja poiketa välillä pientareelle syömään. Kyllähän se itseltäni onnistuu, mutta ajattelen arempia kollegoita ja ennen kaikkea autoilijoita.

Mieliruokani

Porkkanat ja omenat tietenkin. Pidän myös ranskiksista ja kesällä maistuu jäätelö. Kuivat leivänpalat ovat hyviä ja ruoho, mutta ei mikä tahansa ruoho, olen melko kranttu sen suhteen.

Tykkään…

Syömisestä. Nuorempana olin aika hoikka, voitteko kuvitella, mutta nykyään nautin hyvästä ateriasta. Myös lenkkeily ja historiaan tutustuminen on mukavaa. Olihan esi-isäni samalta tallilta mukana kuninkaan joukoissa jo kolmikymmenvuotisessa sodassa 1600-luvulla.

En tykkää…

Nuorempana en tykännyt rapsuttelusta yhtään, mutta sen suhteen olen muuttanut mieleni. Viimeksi en tykännyt kun näin miehen joka kantoi päänsä päällä isoa patjaa. Se oli jokseenkin uhkaavaa.

Luonteeltani olen

Poikkeuksellisen rauhallinen ja rohkea hevoseksi, niin uskoisin. En pelästy oikein mitään, en autoja enkä edes hälytysajoneuvoja, vaan annan niiden mennä ohi ja jatkan matkaa. Minua saa myös silittää ja lahjoa herkuilla.

Julkisuus merkitsee minulle?

Herkkupaloja ennen kaikkea. Heikki pitää niitä taskussa ja sitten antaa ihailijoilleni muka ”salaa” (kyllä minä huomaan), jotta he voivat antaa porkkanat minulle.

Suosikkipaikkani Turussa

Jokirannan viherravintolat, joita Turku on kaupunkipuistoonsa minua varten kasvattanut. Mutta varsinaisia kukkaistutuksia en syö. Viime kesästä haluaisin kritisoida sitä Tuomiokirkkotorin ravintolajuttua, koska se esti pääsyni rantapuistoon syömään. Menin sitten Agricolan patsaalle, mutta eihän se ihan sama ollut.

Paras luonteenpiirteeni on

Olen utelias. Kerran mentiin kaupassa käymään ja koetin päästä sisään sellaisista ovista, jotka aukesivat kun niiden eteen meni. Kun sitten peräännyin, ne menivät kiinni. Jälleen jos meni lähemmäs, ne aukesivat. Leikin siinä aika pitkään.

Haastattelu: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen

Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.

Turun Aika -näköislehti

Turun Aika -näköislehti

Lue näköislehti