Kun Turku paloi

Tasan 190 vuotta sitten Turussa kävi hullusti. Kaupunki syttyi ihan pikkuisen palamaan.

Tänä vuonna, loppukesästä, Turussa syttyi monta pientä paloa ja epäily oli, että joku sytytteli niitä tahallaan. Vaan  ei nykyään oikein saada aikaiseksi kunnon roihuja. Toista oli vanhaan hyvään aikaan!

4.9.1827, iltayhdeksän aikoihin, Aninkaistenmäellä nimittäin haistettiin savua. Porvarinrouva Hellman katsahti pihalleen ja huomasi, että pahus, navetta on tulessa. Talon renki ehti pelastaa lehmät mutta sai itse pahoja palovammoja. Tulta ei saatu kuriin, vaan se lähti leviämään tuulen mukana kohti jokirantaa.

Sekä raatihuoneen että tuomiokirkon kellot soittivat palovaroitusta, mutta pahaksi onneksi kaupungin miesväki oli suureksi osaksi Tampereen markkinoilla hummailemassa, eivätkä opiskelijat olleet vielä palanneet kaupunkiin. Niinpä sammutusväkeä ei ollut tarjolla vaivaksi asti. Tosin ei ollut juuri palokalustoakaan, siihen aikaan kun ei jaettu edes ilmaisia ämpäreitä. Turun Akatemialla oli sentään paloruisku, mutta eipä siitä kovasti ollut apua.

Kaiken kukkuraksi kesä oli ollut kovin kuiva. Ihmiset toivoivat, että joki pysäyttäisi palon, mutta turhaan. Ensin roihahti länsirannalla Akatemian rehtorin talo ja kohta oli tuomiokirkko liekeissä. Torni paloi valtavana soihtuna ja lopulta romahti. Vanhoista maalauksista näkee, millainen se oli aikoinaan – pyöreä.

Tuho levisi myös Akatemia kirjastoon ja vaikka paljon saatiin pelastettua, paljon myös menetettiin.
*
Turkulaiset yrittivät pelastaa omaisuuttaan minkä pystyivät. Hieman syrjemmällä asuvat ehtivät irrottaa ikkunoita ja ovia taloistaan ja viedä niitä turvaan.  

Tuli levisi 18 tunnin ajan ja jälkisammutuksia tehtiin vielä lokakuun puolella. Kaupunki oli ilmiliekeissä kaksi yötä putkeen. Kaikkiaan palossa tuhoutui 2345 rakennusta – Turku oli palon jälkeen kasa hiiltyneitä raunioita. Varsinaisista asuintaloista kolme neljäsosaa tuhoutui. (Vertailun vuoksi: tällä hetkellä Turussa on noin 22000 rakennusta, joista 13 000 asuinrakennuksia.)

Kumma kyllä, palossa ei kuollut kovin paljon ihmisiä. Sen ajan tuoreen arvion mukaan henkensä menetti alle 30. Parisataa sai pahoja vammoja. Turussa asui siihen aikaan 14000 ihmistä joista 11 000 jäi kodittomaksi ja talvikin oli tulossa, joten tilanne oli kyllä sikäli varsin lohduton. Apuakin saatiin: keisari Nikolai I lähetti ruoka- ja rupla-apua pahimman hädän lievittämiseksi.

Pian palon jälkeen Turku suunniteltiin uudelleen. Engel laati tänne asemakaavan, jonka jäljiltä kadut ovat edelleen leveitä, jotta palot eivät niin helposti pääsisi leviämään. Eivätkä ole päässeetkään. Edes viime sodan pommituksissa kaupunki ei palanut erityisen pahoin.

Syyllistä tulipaloon ei koskaan saatu selville. Hellmanien piikaa epäiltiin, mutta luultavampaa on, että kipinä levisi tavallisesta savupiipusta.

Roope Lipasti

Turun palon muistomerkki löytyy osoitteesta Maariankatu 3.