Kuningattarenkadusta Linnankaduksi
Katujen nimiä vanhassa Turussa
Turku rakennettiin 1300-luvun alussa katolisen kirkon, Ruotsin kruunun ja dominikaanimunkkijärjestön yhteistyönä. Keskiaikaisen kaupungin piirteitä on tosin kovin vaikea nähdä nykyään, sillä Turun palon jälkeen rakennettiin raunioitten päälle uusi kaupunki. Tässä arkkitehti Carl Ludwig Engelin nimeä kantavassa asemakaavassa vanhat kadut ja aukiot järjestettiin uudelleen.
Engelin asemakaavan nimistön hyväksyi Turun maistraatti syyskuussa 1830. Kaikki kaupungin kadut ja aukiot saivat tietysti nimen, mutta myös kaupungin korttelit saivat sekä järjestysnumeron että nimen. Esimerkiksi Wiklund sijaitsee Haukan korttelissa, Hansa taas Kärpässä. Talonomistajien tuli kiinnittää seinään tai aitaan kadun puolelle kilpi, josta kävi ilmi kadun, korttelin ja kaupunginosan nimi.
Maistraatin päätös sisälsi yhdeksän aukion nimeä sekä yhdeksänkymmentä kadunnimeä. Vanhasta Turusta muistuttavat nimet pääosin hylättiin, vain eräiden Aurajoen suuntaisten pääkatujen nimet saivat jäädä. Niistä vanhin on Hämeenkatu, joka tosin oli nimeltään Iso-Hämeenkatu aina vuoteen 1953 saakka erotukseksi Vähä-Hämeenkadusta.
Toinen kunnianarvoisa vanha nimi oli Piispankatu, joka säilytti myös 1500-luvulta peräisin olevan tonttijakonsa. Joen länsipuolella on Turun pisin katu, jonka vanha nimi oli Kuningattarenkatu kuningatar Kristiinan kunniaksi. Nyt sen nimeksi vahvistettiin Linnankatu.
Vanhan Turun tärkein poikkikatu oli väylä Uudenmaantulli – Karjakatu – Suurtori – Brahenkatu – Aninkaisten tulli. Uusi ehdotus asetti tähän asemaan väylän Arseninkatu – Tuomiokirkkosilta – Aninkaistenkatu. Nimi Arseni viittaa kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskiin, joka oli erittäin aktiivinen Turun palon pelastustöissä. Katu muutettiin Uudenmaankaduksi vuonna 1890. Arsenin poikkikatu jatkoi kenraalikuvernöörin nimellä, kunnes sekin muutettiin Sirkkalankaduksi.
Toinen ns. perspektiivikatu noudatti vanhan ”Kuningattaren poikkikadun” linjausta. Tälle kadulle annettiin nimeksi Läntinen Aurakatu ja toiselle puolelle jokea vastaavasti Itäinen Aurakatu. Sille puolestaan annettiin 1890 nimi Kaskenkatu, koska Lyypekistä 1600-luvulla muuttanut kauppamies Kask tai Kaske asui tällä mäellä.
Kolmas suuri poikkikatu oli Puistokatu, jonka itäpuolella kulki Itäinen Puistokatu. Itäinen katu muutettiin 1897 Martinkaduksi. Aikanaan saatiin Aurajoen yli silta edellä mainittuja katuja yhdistämään: tosin Martinsilta valmistui vasta sata vuotta myöhemmin vuonna 1940, vaikka aikoinaan jo Engel oli suunnitellut sen.
Nykyiset keskustan kadunnimet on lähes kaikki luotu vuonna 1830. Monet viittaavat kaupungin vallanpitäjiin. Niinpä Tuomiokirkon eteen muodostettiin laaja Nikolaintori keisarin kunniaksi. Torin osina olivat Pyhän Henrikin eli Kirkkotori, Suurtori ja Tullihuoneentori (nyt Runeberginpuisto). Aiempi Viheraukio kastettiin vuonna 1890 Lönnrotinpuistoksi. Kaupungin päätoriksi sen sijaan määrättiin Raatihuoneentori, joka pian sai edesmenneen keisarin mukaan Aleksanterintorin nimen. Nykyään se on Kauppatori.
Kaupungin itäpuolella annettiin paikoin suurempia nimikokonaisuuksia, joiden aiheina olivat kirkko ja koulu sekä toisaalta vuorityö- ja kivenhakkuu. Vartiovuorelta hakattua kiveä käytettiin Turussa vielä 1800-luvun alkupuolella, esimerkiksi Akatemiantalossa.
Länsipuolella nimet olivat sekavampia. Rauhankatu on saanut nimensä jonkin keisarikunnan rauhan takia, mutta onko kyseessä Haminan rauha 1809 vai Persiaa vastaan käydyn sodan rauhanteko 1828? Varmuutta ei ole. Nimet Kristiinankatu, Humalistonkatu, Pyhän Eerikinkatu ja jaarli Birgerin katu on kaikki annettu 1830. Birger on sittemmin joutunut luovuttamaan katunsa tohtori Nils af Ursinille, joka oli perustamassa Suomen Sosiaalidemokraattista puoluetta.
Kaunis ajatus oli pitkä Puutarhakatu, jonka puoliväliin suunniteltiin englantilaistyylinen puutarha. Samansuuntainen oli toinen pitkä katu, jolle vaihdettiin nimi kahteen kertaan: Raatihuoneenkatu muuttui Venäjän kirkkokaduksi ja sitten Yliopistonkaduksi. Katujen meren puoleiseen päähän oli suunnitteilla kalasatama, jonka muistona löytyy yhä Kalastajankatu. Sen Aurajokea seuraava katu on Amiraalistonkatu. Kuinkahan moni on kuullut sen takana 1800-luvun alussa olleesta komeasta Amiraalin puutarhasta?
Nykyään Turun kartan yhteydessä on loputtoman pitkä kadunnimiluettelo. Vaikka Turun kohdalla nimet ovat ehkä hieman arkisia, niistä löytyy välillä hyvinkin kauas taaksepäin meneviä viitteitä. Olisikohan jo 1300-luvulta tunnettu Hämeenkatu maan pisimpään käytössä ollut kadunnimi?
Teksti: Hannu Laaksonen
Kirjoittaja on turkulainen kulttuurihistorioitsija.
