Kustaa Mauri Armfelt
Mobilen Suurin turkulainen -kisan voitti ylivoimaisella äänienemmistöllä Kustaa Mauri Armfelt (1757-1814). Voittoa edesauttoi, että Armfelt on kauan sitten kuollut konservatiivinen aatelismies, jonka todellisia tekoja ei enää juuri muisteta.
Kustaa Mauri tai oikeammin Gustaf Mauritz Armfelt vietti suuren osan elämäänsä Turussa ja teki kaupungissa myös elämäntyönsä. Hänet muistetaan ennen kaikkea Turun ja turkulaisten fanaattisena vihaajana. Itse hän kutsui kaupunkia Suomen liikavarpaaksi ja Sodoman ja Gomorran lihalliseksi serkuksi.
Armfeltista tuli vuonna 1811 Suomen asiain komitean puheenjohtaja, siis korkea-arvoisin suomalainen virkamies. Heti seuraavana vuonna Armfelt junaili Helsingistä pääkaupungin, sillä hän uskoi, että Turusta tulivat kaikki Suomessa vallitsevan pahan siemenet.
1800-luvun alussa Ranskan vallankumouksen tasavaltalaiset ihanteet olivat levinneet Ruotsiin ja sitä kautta myös kaikkiin Suomen kulttuurikaupunkeihin – toisin sanoen Turkuun. Armfelt ei voinut sietää ajatusta tasavaltalaisuudesta, jonka henki oli Turussa niinkin vahva, että aatelisille tarkoitettuihin virkamiesasemiin saattoivat päästä porvaritkin. Kaupungissa piti valtaa Turun valhekomissio, johon Armfeltin mukaan kuuluivat laiskat virkamiehet, kapinamieliset yliopistolaiset, juutalaiset kauppiaat ja häijyt akat.
Turun akatemia (nyk. Helsingin yliopisto) sai myös osansa kritiikistä. Professorit olivat omavaltaisia, riidanhaluisia, velttoja, sukulaisiaan suosivia, keskinkertaisia tiedoiltaan, vallankumouksellisia periaatteiltaan sekä vailla käytöstapoja tai käsitystä yhteiskunnallisista velvollisuuksista. Kustaa Mauri Armfelt oli Akatemian kansleri vuodesta 1812 kuolemaansa asti.
Armfelt osallistui aktiivisesti politiikkaan jo Ruotsin vallan aikana. Hänen merkittävimpiä tekojaan tuolta ajalta on osallistuminen vallankaappausyritykseen vuonna 1793. Tarkoitus oli Venäjän laivaston avulla palauttaa valta holhoojahallitukselta oikealle kuninkaalle. Salaliiton paljastuttua Armfelt tuomittiin menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa. Eräs korkeimman oikeuden jäsen toivoi, että tuota pahaa ja vaarallista miestä ei milloinkaan palautettaisi kunniaan eikä varsinkaan käytettäisi valtakunnan tärkeimpiin virkoihin ja toimiin. Ilmeisesti varoitus sittemmin kuitenkin unohtui, sillä Armfelt oli seitsemän kuukauden ajan Suomen kenraalikuvernööri.
Autonomian aikana Armfelt kritisoi Suomen, ja erityisesti Turun ja turkulaisten liian läheisiä suhteita Ruotsiin. Turkulaiset pitivät yhteyttä Ruotsin bonapartistisiin kanaljoihin ja kaupungissa vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot. Armfeltin oma vaimo ja poika Alexander asuivat kuitenkin Ruotsissa.
Turkua Armfelt luonnehti pahanhajuiseksi koirankoloksi, jossa oli myrkyttynyt ilmapiiri, kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset olivat inhottavaa roskaväkeä, ja oikeastaan koko kaupunki olisi pitänyt polttaa poroksi.
Turun kaupungintalolla on kaupunginjohtaja C. M. M. Armfeltin mukaan nimetty Armfelt-sali. Toivomme, että se uudelleennimetään Armfelt-saliksi Suomen asiain komitean puheenjohtajan Kustaa Mauri Armfeltin mukaan.
Päälähteenä Lars Westerlundin kirja Suomen portti – Politiikka ja hallinto Varsinais-Suomessa vuosina 1809-1917. Julkaissut Varsinais-Suomen Liitto 2001.
