Kymmenen syytä pitää pimeydestä

Olin taannoin Saksassa, jossa minulta tiedusteltiin, miten suomalaiset oikein kestävät talven pitkän pimeän jakson. Vastasin, että me laitamme valot päälle.

Ja se onkin kelpo selviytymiskeino.

Sinänsä kysymys oli aiheellinen. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä raskaampaa pimeys on. Se on kuin vanhanaikainen raskas peitto jota saa raahata mukanaan kuukausitolkulla. Etenkin maaseudulla on hankalaa. Yleensä täytyy laittaa otsalamppu päähän joulukuussa ja pitää sitä huhtikuuhun ettei koko ajan törmäilisi puihin ja pupuihin.
*
Kaupungissa on tietenkin helpompaa, koska puita ja pupuja on vähemmän. Ja muutenkin: vanha viisaus on, että ellet voi voittaa, liittoudu. Pimeässä vuodenajassa on paljon hyviäkin puolia.

On tullut aika rakastaa pimeyttä, koska…

1. kukaan ei pimeässä huomaa millaiset rääsyt olet vetänyt yllesi.
2. pienet kauneusvirheet omassa naamassa eivät näy.
3. kerrankin saa murjottaa rauhassa, koska tarjolla on niin paljon pimeitä nurkkia joihin hävitä.
4. voi hyvällä omatunnolla olla tekemättä mitään, koska ei kuitenkaan näe mitä tehdä.
5. saa syventyä kirjaan, koska pimeään aikaan niin kuuluu tehdä.
6. mikään ei ole mukavampaa kuin istua takkatulen ääressä kun ulkona myrskyää ja on pilkkopimeää.
7. rosvojen ja muidenkin on helpompi tehdä hämärähommia.
8. ilman pimeää maaliskuun lopun aurinko ei olisi niin hieno.
9. pimeä on hyvä tekosyy lentää etelään.
10. pimeä on ylipäänsä hyvä tekosyy tehdä ihan mitä tahansa.

Hyvää kaamosaikaa siis, Mobilen lukijat

Roope Lipasti,
Mobilen kausilehtien päätoimittaja