Piirros: Ulriikka Lipasti
28.05.2010 | Kesälehti - Roope Lipasti

Laulujen Turku

Turku ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole mikään varsinainen populaarimusiikin mekka, mutta Turusta on kuitenkin tehty paljon lauluja. Millainen on laulujen Turku?

Jope Ruonansuu sanoo sen selkeimmin: ”Minä rakastan turkulaisia/ Miehiä, naisia, Mattia, Teppoa/ Ruohosen Seppoa niin ikään mä diggaan/…/ Taidan siirtää paperini Turkuun”.

Toisaalta Ruonansuu on koomikko, joten voi olla, ettei hän ole ihan tosissaan.

Sen sijaan suurin osa laulujen sanoittajista, jotka ovat tehneet Turku-lauluja ovat enemmän kuin tosissaan, suorastaan tohkeissaan. Heille Turku on paikka, jossa he liikuttuvat kyyneliin aina nähdessään Aurajoen, mistä syystä on hyvä, ettei lauluntekijöitä ole kovin paljon, koska olisi rasittavaa, kun jokivarsi olisi koko ajan täynnä vollottavia taiteilijoita.

Turku-Seuran julkaisema Lauluja Turusta –kirja antaa melko hyvän käsityksen siitä, millaisena Turku koetaan.

1. Aurajoki

Lauluntekijöillä on fiksaatio joesta. Lisäksi heillä on siitä pöyristyttävän harhaisia näkemyksiä. Esimerkiksi laulussa Aurajoki väitetään, että ”Tuo joki, minkä nään hiljaa uomaa leventää” Ei varmalla levennä, näkeehän sen jo erkkikin.

”Armaan Aurajoen rannat päivyt kultahuntuun luo”, lauletaan puolestaan Auvo Hirsjärven sanoittamassa Siskot, veikot, kohdatkaamme -laulussa.

Ei varppi luo. Miksi ei ikinä sanota että se on surkea oja, jossa on paskaista vettä ja polkupyöränraatoja?

2. Historiaa

Laulujen perusteella Turulla on ennen kaikkea takanaan loistava tulevaisuus.

”Tuhatvuosin on Turkua kaartaneet mäkilinnat ja kalmistokunnaat. Ikipolvet on kalliisti uhranneet joen rannoista vaaditut lunnaat” lauletaan Pekka Niemen sanoittamassa laulussa Turku (1989).

”Tää kaupunki vanha ja nuori, kulttuurin kehto se on” sanotaan puolestaan  Eero Kyykän Laulussa Turun kaupungista (1978).

Aika monessa laulussa muistellaan myös Juhanaa, kirkkoa sekä naakkoja ja sitä, että ihmiset asuvat kahdella puolen jokea, vaikka paljon ihmeellisempää olisi, elleivät asuisi.

3. Monikulttuurisuutta

Turku on kansainvälinen kaupunki, mikä näkyy ennen kaikkea monikulttuurisuutena.

Mää myännän kaike –laulussa (san. Veepee Lehto, 1981) tuodaan hienovaraisesti esiin se tosiasia, että Turussa asuu aika paljon ruotsinkielisiä, jotka puhuvat suomea lähes täydellisesti, mutta jotka kuitenkin erottuvat edukseen hienon hienoissa kielen nyansseissa: ”Sine tuhlaajapoikke, ei olla temä oikke mine nukku, mene pois minu hetekam päält. Sine ei ossa elska, bara ryyppä och melska”, sanoo laulun Signe-vaimo.

4. Yleistä suuruudenhulluutta

Melko monet lauluntekijät eivät ilmeisesti ole koskaan käyneet yli kilometrin päässä Kauppatorilta – sen verran kritiikittömästi omaa kaupunkia arvioidaan.

”Suomen Turku, kaunein parahin!” lauletaan Tule Suomen Turkuun –kappaleessa (1940-50 -luvulta). Vielä pidemmälle mennään Siskot, veikot, kohdatkaamme –laulussa, jossa kerrotaan, etteivät ” immet ihanimmat vastaa Turun neitoa.”

Luulisi vastaavan, jos kerran ovat immistä ihanimpia.

5. Vastarannan kiiskiä

Osataan sitä nähdä asioita ilman paatostakin. Se pänni –kappaleessa (San. Ärräpää, 2003) kirotaan raitioteiden purkua, poliisin vähiä resursseja, nykyaikaa, murteen häviämistä ja yleistä tapain turmellusta. Ja sitä tärkeintä: ”Se pänni, ettei Turkku saara talomiähi takas taas.”

Turun Surusilmä –laulussa (1953) puolestaan tuodaan esiin turkulainen vaatimattomuus, mikä ei monesta laulusta pistä silmään: ”Nyt myyn torilla lahnaa ja siikaa/enkä parempaa toivoa voi. Ja kun tiskillä hauki on suuri, silloin onneni on rajaton.”

6. Föri & Myllysilta

Kui voi niimpal rakasta jotta vanha lotja? Et tartteks siit viisu ruppe veisa? Sellanen helkuti rötjä.

Laulujen perusteella turkulaisten suurin huvi on nimittäin ajaa förillä edestakaisin. Ettei tule väärinkäsityksiä, todettakoon ulkopaikkakuntalaisille, ettei näin oikeasti ole.

Toisaalta eräässä förilaulussa näkyy myös viisasta tulevaisuudenhahmottelemista. Förimarssissa vuodelta 1986 sanotaan: ”Nyt om murhet Myllysillasta, ai se uppo syvemmäl. Mitäs, jos siält valtakillast Föri saatais avuks täl?”

Ei mitään uutta siis auringon alla.

Laulussa Myllysillan luona (1977) ollaan huomattavasti epärealistisemmissa tunnelmissa: ”Meitä kutsuu Myllysilta, kun taas kohdataan. Sinne riennän usein  illoin, siellä tavataan,. Parempaa mä koskaan toivo en”.

Hmm. Ehkä kuitenkin kannattaisi toivoa edes hiukan parempaa?

7. Nuoriso

Turkulaisesta nuorisosta laulujentekijöille on kovasti ylväs kuva. Aurankukka-laulussa kerrotaan: ”Hirvensalon ja Ruissalon rantaa lapsoset ketjuna kirmaa/ Aurankukkia sylissään kantaa, sirkeinä sirkkoina sirmaa”.

Huihai. Siellä mitään lapsosia kirmaa vaan nuorisoa, ja jos heillä jotain Auraa on mukana, niin se on tölkissä.

Ylipäänsä lauluntekijöillä on suuruudenhullu käsitys kaupungin saarista. Ruissalo-valssissa väitetään:

”Mitä etsit sä kaikkialta, Ruissalon tammien alta, löydät kun vain käyt suojaan…”

Mahtakse iha noinka olla?

Roope Lipasti

Turun Aika -näköislehti

Turun Aika -näköislehti

Lue näköislehti