Olipa kerran kansalliskirjailija

Jari Halosen eeppinen elokuva suomalaisuuden suurmiehestä Aleksis Kivestä on vihdoin valmistunut. Pahamaineisen Iisakin kirkon rakentamista muistuttavan prosessin aikana elokuvan rahoituspohja, näyttelijät ja tekninen henkilökunta ehtivät monesti vaihtua, mutta nyt seitsemän vuoden sisukas puurtaminen on kaiken kansan nähtävillä. Halosen historiallinen epookkielokuva onkin selkeästi suunnattu laajemmalle kohdeyleisölle kuin nuorille elokuvien suurkuluttajille.

Ohjaajan aiemmista elokuvista poiketen Aleksis Kiven elämä ei ole synkkäsävyinen, räävitön komedia, vaan eräänlainen opetuselokuva, jossa kerrotaan kansalliskirjailijamme elämäntarina 1800-luvun kuohuvina vuosina ja hahmotetaan miestä myytin takaa. Hurjan kraatarinpojan edesottamuksia seurataan niin fennomaanien kekkereissä ja kuin Palojärven jylhissä maisemissakin. Turkkalainen metodinäytteleminen on paikoitellen jopa hauskaa katseltavaa, erityisesti pääosaa esittävän Marko Tiusasen ja Jari ”Pulkkinen” Salmen tiimityöskentely. Halosen analyysi (tämän päivän) suomalaisuudesta on tosin jäänyt Kivi-kaudelle toistaessaan kliseistä visiota meistä hieman hulluina, viinaanmenevinä metsien mörökölleinä. (te)