Omassa kuplassa
Ihmisten väitetään elävän aiempaa enemmän omissa kuplissaan, jotka vääristävät todellisuutta ja estävät näkemästä maailmaa toisten näkökulmasta. Tässä koko kuplaversumi pikakelauksella pienimmästä suurimpaan.
Geeni. Richard Dawkinsin evoluutiotutkimuksen klassikon Geenin itsekkyys mukaan geenejä ajaa eteenpäin vain halu kopioitua. Tuon tavoitteen ulkopuolella ei ole suurempaa kuvaa tai suunnitelmaa, geeni ei sano ”sinä ensin, ole hyvä” tai kysy ”mitä pitkän aikavälin hyötyä tästä on?”.
Minä. Jeesuksen rikka ja malka -vertaus kuvaa, miten paljon helpompaa on nähdä vikaa toisissa kuin itsessä (tosin Jeesus olisi voinut käyttää vertauksessa pienempää objektia, sillä jopa täysin omaan elämäänsä käpertynyt tubettaja huomaisi silmässään sojottavan kuusiseipään).
Sen, miten kaukana ihminen on lajitovereistaan, tietävät myös runoilijat. ”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot”, runoili V.A. Koskenniemi vuonna 1918.
Tässä kosmisessa yksinäisyydessä on surullisuudestaan huolimatta jotakin romanttista. Historian yksinäisimmäksi ihmiseksi on usein sanottu astronautti Michael Collinsia, joka jäi ensimmäisellä kuulennolla yksin komentomoduuliin Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin kuukävelyn ajaksi. Collins menetti myös yhteyden Houstonin ohjauskeskukseen aina aluksen ollessa kuun pimeällä puolella. ”Kukaan ihminen Aatamin jälkeen ei ole kokenut sellaista yksinäisyyttä”, kirjattiin aluksen lokikirjaan.
Apollo 11 -lennon miehistö: Neil Armstrong (vas.), Michael Collins ja Edwin “Buzz” Aldrin. (Kuva: NASA)
Collins itse sen sijaan viihtyi kuplassaan: ”Olin hyvin onnellinen siellä missä olin. Pystyin nauttimaan kuumaa kahvia ja minulla oli musiikkia.”
Koti. Meidän isi voittaa teidän isin, ja Turun tuomiokirkon joulukuusi on joka vuosi suurempi ja kauniimpi kuin Helsingin ja Tampereen kräkit.
Maailma. Oma maailmankatsomus määrittää paljolti, miltä maailma näyttää. Vaaralliseksi asiat muuttuvat, kun eri mieltä olevissa ei nähdä enää edes toista ihmistä. How Democracies Die -kirjan kirjoittaneiden Steven Levitskyn ja Daniel Ziblattin mukaan kansanvalta alkaa olla henkitoreissaan, kun erimielisiä ei nähdä poliittisina vastustajina vaan vihollisina, pettureina ja rikollisina.
Joskus tosin täytyy myöntää, että toisten kuplaa vain on vaikea ymmärtää. Viime aikoina on Suomessakin pohdittu, miten hankalaa on käsittää Venäjän ulkopolitiikan logiikkaa. Brittitutkija Keir Giles kertoo Viron turvallisuuspoliittisen instituutin sivuilla miksi näin on: ”Moskovan valintojen käsittämiseksi on välttämätöntä katsoa maailmaa venäläisten linssien läpi sen sijaan, että ajattelua ohjaisi se, mikä on järjenmukaista Washingtonissa tai Brysselissä.”
Aurinkokunta. ”On yhä todennäköisempää, että Jupiterin Europa-kuussa on jään alla jonkinlaista elämää”, sanoi Englannin johtaviin avaruustieteilijöihin kuuluva Monica Grady vuonna 2020. Gradyn mukaan Europaa peittävän yli 20 kilometrin paksuisen jääkannen alla voi olla jopa älyllisesti mustekalojen tasolla olevaa elämää. Jos elämää on ja se on vielä Gradyn oletusta älykkäämpää, Europalla sijaitsee luultavasti koko aurinkokunnan murheellisin kupla. Jään alla elävien älykkäiden olentojen pohdinnat itsestään ja ulkopuolisesta maailmankaikkeudesta jäävät niin kiinni oman maailmansa rajoituksiin (esimerkiksi Ikkunat auki aurinkokuntaan- tai Europa ensin -ideologioissa ei ole järkeä, koska Europan ulkopuolella ei vaikuta olevan mitään), että sen rinnalla ahdaskatseisintakaan siltarumpu-poliitikkoa, populistia tai uskonnollista fundamentalistia ei voisi enää oikein syyttää näköalattomuudesta tai kyvyttömyydestä nähdä todellisuutta.
Maailmankaikkeus. Jos teoria rinnakkaisista maailmankaikkeuksista joskus osoittautuu todeksi, omasta universumistamme tulee se suurin kupla. Koska meillä ei kuitenkaan todennäköisesti ole tuolloinkaan kosketusta toisiin maailmankaikkeuksiin, meidän ei tarvitse yrittää rakentaa muuria, huutaa että pysykää poissa, tai väittää että olemme juuri tekemässä omasta maailmankaikkeudestamme taas suuren.
Teksti: Matti Mäkelä
