Oppimaan!

Kuten tässä lehdessä Kimmo Kotka tarkkanäköisesti havainnoi, aikuiskoulutustuki poistui kuluvana syksynä. Tästä takaiskusta huolimatta kouluttautuminen kannattaa aina – vaikka vähän pienimuotoisemminkin. Syksy on sille mainiota aikaa. Kansalais- ja työväenopistojen lukuisat kurssit ja luennot ovat puoli-ilmaisia ja niitä löytyy joka lähtöön.

Itselleni jokasyksyistä huvia on lukea näitä runsaudensarvia, opinto-oppaita, ja miettiä mihin haluaisi osallistua (ihan riippumatta siitä osallistunko lopulta vai en).

Siis tyyliin mitäpä jos opettelisi uuden kielen, tai verestäisi jotain vanhaa kauan sitten opittua? Hablar du spanska –tyyppisesti. Vai satsaisiko ompelukurssiin? Kenties tutustuisi tekoälyyn tai opettelisi vihdoin käyttämään Exceliä!

Toisaalta ehkäpä tällaisina kansallista yhtenäisyyttä vaativina aikoina olisi hyvä osata valmistaa itse oma kansallispukunsa! Tai edes kutoa villasukat.

Puutöihinkin olisi kiva satsata, tai rakentaa itselle oma viulu! Perhe kiittäisi.

Kuoroonkin voisi mennä tai bändiin. Piirtäminen voisi olla hauskaa. Ja maalaaminen. Kuvanveisto! Stand up -kurssi! Vaiko sittenkin jotain liikunnallista: tanssikurssi, joogaa ehkä?

Vaihtoehtojen puutteesta harrastuksen aloittaminen ei ainakaan voi jäädä kiinni. Työväenopiston esitteessä on heittämällä yli 500 erilaista kurssia.

Niistä omassa sielussani väräjöi erityisesti kolmen luennon kokonaisuus opistotalon (Kaskenkatu 5) luentosalissa. Niillä kerrotaan miksi turkulaisia sorretaan (30.9.), millaisia herjoja heistä kerrotaan (7.10.) ja kuinka turkulaisia on sorrettu taloudellisesti (20.10.).

Roope Lipasti,
Turun Ajan päätoimittaja