Peltojen Turku
Ottaen huomioon, kuinka kaupunkilaisina useimmat turkulaiset itseään pitävät, he asuvat useimmiten kivenheiton päässä lähimmästä pellosta.
Keväinen Turku: korkokenkien kopse asvaltilla, terassien kutsun kuulleita rentoja city-ihmisiä, mondeenisti shoppailevia homo urbanicus –lajin edustajia.
Höpö höpö. Kauppatorilta ei tarvitse kurkottaa kuin kahden kilometrin päähän, niin johan kuuluu käynnistyvien traktoreiden ääni – Turun maajussit ne siellä kiiruhtavat keskustapelloilleen viljelemään pullaa ja patonkeja (tai mitä nyt kukakin viljelee).
Kaupungin maatilaintarkastaja Timo Sirkiä nimittäin kertoo, että Turun kaupunki omistaa peltoa noin 1700 hehtaaria. Lisäksi kaupungissa on yksityisten omistuksessa 2700 peltohehtaaria. Itse asiassa vielä vuosituhannen vaihteessa Turku oli Suomen eniten peltoa omistava bonde.
Näin ollen kun pari vuotta sitten Tuomiokirkon ympärillä tehdyt arkeologiset kaivaukset osoittavat, että Turku perustettiin aikanaan pellolle, ajat eivät ole siitä hirveästi muuttuneet – edelleen pelto kuuluu kaupunkimaisemaan.
Rakentamista odotellessa
Miksi kaupunki sitten leikkii maalaista? Tarkkaan ottaen ei leikikään, sillä suurinta osaa kaupungin pelloista viljelevät yksityiset, joille maat on vuokrattu yleensä 5-6 vuoden sopimuksilla. Mistään varsinaisesta torpparijärjestelmästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä kaupungin näkökulmasta vuokraustoiminta ei ole homman ydin:
– Pellot ovat olemassa yksinkertaisesti siksi, että jossain vaiheessa niille on tarkoitus rakentaa. Kaavoitus on hidasta joten taloja odotellessa on mielekästä pitää pellot viljeltyinä. Sillä keinoin ne ovat kauniimpia ja tuleehan sieltä tietenkin myös syötävää, Sirkiä kertoo.
Eniten Turussa viljellään vehnää, mutta myös kauraa ja ohraa sekä jonkin verran rypsiä. Osalla kaupungin pelloista kasvaa ihan maisemakasveja – ennen kaikkea auringonkukkia mutta myös apilaa.
Märehtivät kesätyöläiset
Kaikkein urbaanein pelto – siis lähimpänä Kauppatoria sijaitseva – löytyy Manhattanin takaa. Myös Pläkkikaupunki on käsityöläisestä nimestään huolimatta maalaisserkkujen kaupunginosa. Hirvensalo on täynnä peltoja. Ylioppilaskylän tienoilta alkavat viljavat vainiot, jotka jatkuvat Hämeenlinnaan saakka.
Kaupungin alueella joenvarsi on pääosin heinällä ja näitä vesistöjen suoja-alueita hoitamaan kaupungin epäurbaanilta kesätyöläislistalta löytyy seitsemisenkymmentä lehmää, saman verran lampaita ja lisäksi vielä hevosia. Ne huolehtivat noin 150 hehtaarin kunnossapidosta kunnon kesätyöläisten tavoin ruokapalkalla.
– Se on ollut hyvä ja kiitelty käytäntö. Eläimet ovat usein pyöräteiden lähistöillä ja ihmisistä on hauska katsella ja taputella niitä – nykyään kun kotieläimiä näkee kovin harvoin, Sirkiä sanoo.
Suurin osa kaupungin pelloista on siis vuokralla, mutta on Turun palkkalistoilla maanviljelijöitäkin. Kaupungilla on nimittäin Ruissalossa noin 90 hehtaaria luomuviljeltyä peltoa:
– Luomuna viljellään vehnää ja kauraa sekä apilaa lannoitustarpeisiin. Sato menee kaupungin lintujen suihin, osa ihan myyntiin, Sirkiä kertoo.
Roope Lipasti
Kaupungin kevätkylvöt alkavat huhti-toukokuussa.
