Pessimistin kesä

Suomen kesä on pessimistin parasta aikaa. Se on esimerkiksi lyhyt: siinä on vain neljä kirjainta, kun muissa vuodenajoissa on viisi. Pessimisti voi juhannuksena keskiyöllä kerätä kamat kokoon, mennä nukkumaan ja sanoa mennessään, että jaaha, se oli kesä siinä sitten, pimeää kohti mennään.

Tai kun töissä pitää rastittaa toivomus loma-ajan sijoittumisesta, se on yhdentekevää, kun sataa kumminkin, eikä toivoakaan, että loma olisi samaan aikaan puolison kanssa.

Pessimistin vesi on kylmää tai jos ei ole, siellä on levää. Helvetin hyttyset. Rikkaruohoja. Nurmikko pitäisi leikata. Miten voi maksaa perheen jäätelökioskilla käynti 20 euroa? Sehän on, herran jumala, 120 markkaa! Joka paikka on täynnä typeriä kesätapahtumia ja lomailijoita. Ihmiset alkoholisoituvat ja ja aiheuttavat pukeutumisellaan esteettisiä ongelmia.
*
Pessimismi toden totta on ylväs tapa suhtautua elämään ja ainoa, jolla välttää pettymykset! Tosin elämä kokonaisuudessaan on pelkkää pettymystä, mutta ainakaan se ei tule yllätyksenä.
*
Eräänlaista negatiivisuuden maailmanennätystä pitää kuitenkin hallussaan yksi lapsistamme. Oli kuuma heinäkuinen päivä, kolmekymmentä astetta lämpöä, mentiin mökille autolla, jossa ei ollut ilmastointia. Kaikki olivat hikisiä ja oksennuksen partaalla autossa istumisesta. Pysähdyttiin hakemaan jäätelöt marketista. Kävelimme kylmäaltaille, jossa ihanat jäätelöt jo huusivat nääntyneitä syöjiään.

Eskarilainen totesi tympääntyneenä, niin että Schopenhauerkin olisi kalvennut kateudesta:
– Taas joudutaan olemaan täällä kylmien tuotteiden luona.
*
Silloin ymmärsin, että ellei pysty nostamaan pessimismiään noin jumalallisiin sfääreihin, vaan kuuluu pessimismin puulaakisarjaan, kannattaa ehkä sittenkin vaihtaa asennetta. Optimismi on paljon helpompaa: Täytyyhän hyttystenkin syödä! Myös rikkaruohot tuottavat happea! Jäätelö on aina hintansa väärtti! Leviäkin tarvitaan – ainakin hiihtolomalla ja pääsiäisenä.

Ja kesä: se loppuu vasta syyskuussa.

Roope Lipasti,
Mobilen kausilehtien päätoimittaja