Putinin kriitikko
Kuvataiteilija Kaj Stenvall ironisoi ja kritisoi valtaa maalaamalla päivittäin Putinia mitä erilaisimmissa tilanteissa.
Ateljeessa on lattialla kuivumassa tai muuten vain valmiina kymmeniä tauluja. Useimmissa niissä on Venäjän diktaattori Vladimir Putin, mutta löytyy myös ulkoministeri Lavrovia, Yhdysvaltain ex-presidentti Trumpia ja onpa jokunen Suomen poliitikkokin päässyt kuvaan. Mutta ennen kaikkea Putin. Hän istuu Haagissa surkeannäköisenä, katsoo peiliin ja Hitler katsoo takaisin, on piiloutunut vessanpönttöön. Ja niin edelleen.
Vaikka muuta voisi kuvitella, Stenvall ei suinkaan aloittanut Putin-maalauksiaan viime vuoden Ukrainan hyökkäyksen jälkeen vaan paljon aikaisemmin, silloin kun Putin edellisen kerran hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2014, aikana jolloin maailma ei vielä asialle korvaansa lotkauttanut.
– Oikeastaan alkulaukaus olivat Sotsin olympialaiset, joita seurasin televisiosta ja näin kuinka Putin patsasteli siellä urheilijoiden seassa. Hän oli jo sitä ennen esiintynyt ilman paitaa ja rakentanut macho-imagoaan, mutta tuolloin kiinnitin siihen toden teolla huomiota. Siinä oli yksinkertaisesti jotain vähän liikaa. Pian sen jälkeen tulikin Krimin valtaus, mikä oli viimeinen niitti, joka laittoi tekemään näitä. Se oli konkreettinen merkki siitä, mikä Putinin agenda on, eli ei pysytä oman maan sisällä, Stenvall selittää.
Konnia ja sankari
Selkeän poliittiset maalaukset olivat myös vastapainoa sille, mitä Stenvall oli tehnyt viimeiset reilut 30 vuotta. Hän on tullut tunnetuksi ankka-maalauksista, joissa yksi elementti on aina ihmismäinen ankka, joka on milloin missäkin tilanteessa. Usein ne ovat pastisseja kuuluisista maalauksista, mutta päähenkilö vain on korvattu ankalla. Ankka-maalaukset ovat olleet myös hyvin suosittuja, mikä osaltaan on antanut Stenvallille taloudellista liikkumavaraa maalata Putineita – harva moisia ehkä kuitenkaan tahtoo olohuoneensa seinälle, vai kuinka?

Kaj Stenvall: Here is Still Room, 2022, öljy levylle, 40 x 50 cm.
– Vaikea sanoa, on näitä paljon kyselty, mutta en tiedä onko kyseessä se, että laitettaisiin esille vai sijoitus. En ole kuitenkaan myynyt. Tai kaksi olen: toisen berliiniläiselle ja toisen prahalaiselle kansanedustajalle. Mutta ideani on, että pidän tämän itselläni koossa ja laajennan sitä niin, että jossain vaiheessa voin sitten pitää suuremman näyttelyn.
Itse asiassa yksi maalaus on myös Ukrainassa: vuosi sitten juhannuksena siellä kuoli rintamalla sikäläinen julkkisnuori ja nousi jonkinlaiseksi kansallissankariksi, joten Stenvall maalasi hänet. Alun perin maalaus piti myydä huutokaupalla ja lahjoittaa rahat Ukrainaan, mutta lopulta itse taulu kulkeutui ulkoministeri Haaviston mukana maahan.
– Se oli sellainen sympatianosoitus Ukrainan kansalle. Olen myös maalannut Zelenskyistä kuvia. On jotenkin mukava maalata myös sankaria eikä aina pelkkää konnaa. Ylipäänsä tämä on missio, tärkeä asia. Ja koska tämä on minulle mahdollista, koen, että tämä on myös jonkinlainen velvollisuus. Samalla se on yksi keino purkaa omaa ahdistusta sodasta, kritisoimalla ja ironisoimalla.
Takaisin undergroundiin
Itse asiassa Putinin – tai muiden valtaapitävien – maalaaminen ironisoiden ei lopulta ole niin kauhean kaukana Stenvallin ankka-aiheista. Ankan kautta Stenvall pystyi tutkimaan erilaisia puolia ihmisyydestä ja vähän samalla lailla tapahtuu myös putinien ja muiden kohdalla, jos kohta sota tuo asiaan ikävän lisänsä.
Poliittisuuskaan ei sinänsä ole Stenvallille ja hänen sukupolvelleen uusi juttu: Alun perin tamperelainen Stenvall on syntynyt 1951 ja hän aloitti kuvataiteen opinnot Turussa 1971. Se oli vielä underground-liikkeen aikaa ja edessä jatkui kaikenlainen politisoituminen – myös taiteen – 70-luvun mittaan.

Kaj Stenvall: I Have a Dream and a Vision, 2022, öljy levylle, 50 x 40 cm.
– Underground oli yksi syykin, miksi tulin Turkuun. Siinähän yhdistellään erilaisia elementtejä, myös oikeasta elämästä, ja niissä oli aina joku viesti tai pointti, ja siihen tässä olen nyt oikeastaan palannut. Minua kiinnostaa se, miten ihminen kokee asemansa, sen että hänellä on valtaa. Minä yritän päästä persoonaan kiinni, sinne sisimpään. Esimerkiksi Lavrov-maalauksen pohja on lehtikuvasta, jossa hän oli kritisoimassa länsimaita länsimainen arvokello ja kännykkä kädessä. Lisäsin hänelle vielä nuorisohupparin ylle, niin että hänestä tuli räppäri. Maalauksessa hänen kasvoiltaan kuvastuu silkka neuvottomuus, se että hän on täysin hukassa.
Mediataidetta mediasta
Stenvallin mukaan Putin-maalaukset on otettu vastaan – hämmentyneenä.
– Kun 2014 laitoin ensimmäisiä kuvia Twitteriin, kommenttia tuli jonkin verran, mutta etenkin Suomessa oltiin hämmentyneitä ja jotenkin pelättiin asiaa. Eräässä taidekriitikon kolumnissa juttu otsikoitiin ”Onko järkee vai ei” Sleepy Sleeperisiä mukaillen. Viesti oli, että tällaisia kuvia ei pitäisi ehkä tehdä, koska on vaarallista pilkata naapurivaltion johtajaa.
Vaarallista tai ei, niin se on selvä, että kyseessä on internettaide tai laajemmin mediataide: Stenvall ammentaa mediasta, jalostaa asian ja laittaa takaisin mediaan. Aina kuva menee sinne erilaisena kuin hänelle tuli:
– Itse kuvat ovat melko pieniä ja siksi nopeasti tehtävissä – netissä ei ole väliä minkä kokoinen alkuperäinen on. Ideana on ikään kuin kommentoida asioita lähes reaaliajassa.
Stenvallin työtahti ja -moraali onkin huimaa. Hän vie aamuisin lapsen kouluun – pääsee siinä samalla ikään kuin työmatkalle – palaa kotiateljeeseen ja alkaa maalata, kello on silloin yhdeksän. Puolen päivänä jälkeen on valmista, sitten hän valokuvaa teoksen ja laittaa nettiin.
– Spontaanius on se juttu, kerralla valmiiksi. Se on sellainen 3,5 tunnin hyvin intensiivinen puristus, jonka jälkeen päässä kyllä pyörii. Aiheiden kehittely on iso ja aikaa vievä puoli, sillä tahdon, että jokainen maalaus on erilainen ja siinä on joku erityinen pointti. Olen tehnyt näitä ehkä 130-140, joten aika paljon näkökulmia on myös jo käytetty.
Teksti ja kuva: Roope Lipasti
Lisää maalauksia: kajstenvall.fi.