Mari Leppänen. (Kuvaaja: Timo Jakonen)


25.02.2022 | Kevätlehti - Ystäväkirja

Pyhiinvaelluksia ja saaristoelämää – Turun piispa Mari Leppänen rakastaa Turkua

Turun piispa Mari Leppänen nauttii pienistä pyhiinvaelluksista palaverien sijaan ja lähtee vapaa-ajallaan kajakkiretkelle saaristoon. Rauhoittumassa hän käy Turun Tuomiokirkon kappelissa.

Nimi: Mari Leppänen
Ikä: 43 vuotta
Ammatti: Turun arkkihiippakunnan piispa. Vihittiin virkaan helmikuussa 2021.

*

Suhteeni Turkuun

– Vanhempani ovat asuneet Turussa kymmenen vuotta ennen syntymääni. Synnyin ja kasvoin Helsingin Käpylässä, mutta olen kuullut Turun ajoista paljon tarinoita. Lapsuudessa kävimme retkillä Turussa vanhemmilleni tärkeissä paikoissa. Se tuntui siltä kuin olisi lähtenyt ulkomaille. Kävimme jokirannassa, saaristossa ja Ruissalossa. Myöhemmin saavuimme puolisoni kanssa pääkaupunkiseudulta Turkuun lomalle. Jokirantaa pitkin kävellessä, Kakolanmäen ilta-auringossa istuessa ja Turun kukkuloita kiertäessä on tullut tehtyä isoja henkilökohtaisen elämän päätöksiä. Nykyisin asun Littoisissa ja työskentelen Turun vanhassa kaupungissa. Rakastan Turkua.

Tärkein katuni Turussa

– Piispankatu on mielettömän kaunis ja suosikkini jo ennen tuomiokapitulissa työskentelyä. Turun historia on kadulla vahvasti läsnä, ja se on täynnä fillaroivia opiskelijoita. Siellä historia ja tulevaisuus ovat hyvällä tavalla yhtä aikaa totta.

Ensimmäinen muistoni Turussa

– Varhaisimpia muistoja ovat vierailut ystäväperheen puutalossa Portsassa ja sen lähellä sijaitseva Mikaelinkirkon alue. Kävimme myös Luostarinmäellä ja Hurttivuoressa, joissa vanhempani olivat asuneet. Littoistenjärvi on ollut heille myös tuttu uimapaikka, ja nykyisin itsekin uin siellä aktiivisesti. Aluksi kävimme uimassa Järvelässä, mutta nykyään suuntaamme usein iltaisin vain aamutakki päällä uimaan Littoistenjärvelle kesät talvet.

Suosikkiherkkuni Turussa

– Vaikka piispanmunkki voisi olla ilmeinen vastaus, on se makuuni aika makea. Turku on kuitenkin täynnä ihania ravintoloita. Lempipaikkani on Vähätorin ympäristö, jossa sijaitsevat Tiirikkala, Mami ja Tårget. Jos jokin ruoka pitäisi mainita, sanoisin saaristolaisleivän, jota saa hyvää versiota Turun Kauppahallin kalakaupasta.

Kaunein luontokohde Turussa

– Ravattulan ristimäki keväällä, juuri kun luonto on puhkeamassa vihreyteen. Silloin koko kumpu on täynnä kieloja ja tuoksu on ihmeellinen. Siellä sijaitsee myös Suomen vanhimman löydetyn kirkon paikka, ja arkeologisia kaivauksia on tehty alueella. Historia on paikassa hienolla tavalla läsnä. Paikan ohi saattaa kulkea tietämättä millainen helmi se on.

Minut löytää usein Turussa

– Eniten vietän aikaa vanhassa kaupungissa ja Tuomiokirkon ympäristössä. Vapaa-ajalla minut löytää vesiltä. Tykkään liikkua luonnossa, mutta myös meloa Aurajoessa ja merellä. Hankimme puolisoni kanssa joitakin vuosia sitten omat kajakit. Joskus otamme teltan ja eväät mukaan kajakkiin ja yövymme jossain saaressa. Se on ihanaa ja erityistä.

Turkuun saapuville vieraille esittelen

– Viime vuosina olen vienyt vieraita pienille pyhiinvaelluksille. Olen ollut mukana kehittämässä pyhiinvaellusta ja merkityksellistä matkailua. Turku oli aikanaan Suomen pyhiinvaelluskeskus. Upeita reittejä kulkee jälleen esimerkiksi saariston kautta Norjaan ja lähipoluilla Aurajokirannassa. Korona-aikana olemme saattaneet tehdä kolmen tunnin mittaisia pieniä pyhiinvaelluksia. Se on mukavampaa kuin perinteisessä palaverissa istuminen.

Suosikkipiispani Turun historiasta

– Vastaan Mikael Agricola, koska olen ensimmäiseltä koulutukseltani folkloristi eli kulttuurin tutkija. Arvostan suomen kieltä ja sitä, että Agricola loi sen perustan. Samalla hän oli myös folkloristiikan ja uskontotieteiden luoja, joka laati luetteloita vanhoista suomalaisista jumalista. Kansanusko ja kristillisyys limittyvät ja lomittuvat hänen kauttansa.

Suosikkikohtani Turun Tuomiokirkossa

-Viime aikoina siellä on avattu vanhoja ja pieniä kappeleita, jotka aiemmin olivat rautaporttien takana. Pieni vaeltajan kappeli on sisustettu kauniisti. Sen lattialla on mattoja ja rukousjakkaroita. Ikonin vieressä palaa kynttilä, ja seinällä on ihana ruusuikkuna, josta valo tulee kauniisti sisään. Kun töissä on hirveä kiire, tai lähden töistä kotiin, saatan piipahtaa kappelin lattialla istumassa.

Haastattelu: Ina Virtanen
Kuvat: Timo Jakonen

Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.

Satunnainen juttunosto

Juttuarkisto
Turun Aika -näköislehti

Turun Aika -näköislehti

Lue näköislehti