Reetta Niemelä rakastaa kuvakirjoja ja savirakentamista sekä puhuu koiraa
Nimi: Reetta Niemelä
Ikä: 49 vuotta.
Ammatti: Kirjailija
Suhteeni Turkuun?
Asuin pitkään lapsena Turussa, olen myös opiskellut täällä – biologiaa ja kansatiedettä, joskaan en koskaan valmistunut, kun kirjailijanhommat veivät. Olen ollut aikoinaan mukana mm. runoliikkeessä sekä perustamassa Lumooja -kirjallisuuslehteä. Tällä hetkellä asun Raisiossa.
Ensimmäinen muistoni Turusta
Mieleenpainuvin varhaislapsuuden muisto on, kun vanhempamme kävivät usein WAMissa, ja siellä oli lapsia varten pöytä, jossa sai piirrellä. Sittemmin piirsin koko lapsuuteni aina lukioikään saakka.
Tärkein paikka Turussa minulle on…
Ehkä se on tylsästi Aurajokiranta. Minulla oli koiria, joiden kanssa siellä tuli kuljettua edestakaisin – yläjuoksullekin jo kauan ennen kuin siellä meni niitä kulkuväyliä.
Minusta tuli lastenkirjailija, koska…
Ehkä se oli se WAMin jatkuva piirustuskurssi! Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti kuvakirjoista, enkä koskaan lopettanut niiden lukemista. Se on kiehtova taidemuoto. Kuvakirjat ovat myös vieneet kiinnostavien ihmisten, kuvantekijöiden, luokse.
Lastenkirjallisuudessa parasta on…
…että siinä saa tehdä mitä haluaa, rajoja ei ole, ja se jotenkin sopii hyvin minun ajatteluuni. Lastenkirjallisuudessa on leikillisyyttä, iloa ja väriä.
Elämäni kolme tärkeintä lastenkirjaa?
John Bauer. Pikku Sanna; Astrid Lindgren, Ronja Ryövärintytär; Susan Cooper, Pimeä nousee -sarja.
Jos voittaisin Finlandian, rahoilla ostaisin…
Ison määrän savea ja hiekkaa – olen hurahtanut savirakentamiseen. Tiesitkö, että siitä voi tehdä myös sisäseiniä sekä lattioita?
Puhutko kissaa, koiraa vai hevosta?
Parhaiten koiraa. Olen opiskellut ja käynyt kursseja koirien elekielestä. Myös hevosten kieltä ymmärrän ja parhaillaan opiskelen kissojen elekieltä romaania varten. Eläinten elekieli on asia, jota on alettu ymmärtää vasta viime vuosina. Avaa ovia ihan huikeaan maailmaan, kun alkaa käsittää mitä eläin haluaa sanoa. Se toimii myös toisin päin, kun eläin alkaa ymmärtää että tuohan hiffaa mitä tahdon tai tunnen. Ymmärretyksi tuleminen lisää eläimen hyvinvointia merkittävästi.
Tätä minusta ei tiedetä…
Moni ei varmaan tiedä missä mittakaavassa viljelen ruokaa. Syön nykyään lähes pelkästään itse viljelemääni ruokaa – ihan ympäri vuoden. Olen harjoitellut sitä monta vuotta ja olen lähellä omavaraisuutta. Toki syön muutakin ruokaa, jos joku tarjoaa. Joskus käyn myös ravintolassa.
Kun en kirjoita, teen mieluiten…
Puutarhatöitä. Talvella niitä ei ole, joten voin sitten vaikka lajitella siemeniä.
Haastattelu: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen
Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.
