resepti
Seisomme leivonta-ajatuksin neljän tien risteyksessä. Oikealla on vehnäpelto, vasemmalla juurikaspelto. Edessä on lehmiä, takana kanoja.
Viljapelto huokailee illan auringossa lähes sibeliaanisesti. Juurikaspelto vain tönöttää, sillä se on julkea, karu kauneuspilkku maisemassa, leivontaa ajatellen tietysti korvaamaton. Lehmä edessämme tuijottaa meitä kuumilla silmillään kuin toisesta ajasta ja kanat hermostuvat läsnäolostamme siinä määrin, että jolleivat olisi niin hermostuneita, pakenisivat orsilleen.
Meillä on jauhoja myllystä, sokeria tehtaasta, voita meijeristä ja munia munalasta. Kaikkia neljää raaka-ainetta on ja tulee olla yhtä paljon, ja koska seisomme neljän tien risteyksessä, ne ovat kaikki niin tuoreita ja itsessään täydellisiä kuin ikinä mahdollista. Jos satumme pitelemään käsissämme vielä Sisilian jyrkänteiltä poimittua tuoksuvaa pientä sitruunapuun hedelmää, voimme leipoa täydellisen kakun, ja sen kera astua minkä tahansa leivosruhtinattaren, mestarikokin tai rakastetun luokse maailmassa pelkkää ylistystä keräten.
Kakkumme on se kaikkein yksinkertaisin kakku, sillä leipominenhan on helppoa kuin veneen kaataminen.
Lehmät ja kanat tuovat joillekin mieleen vanhan hyvän ajan kotitalousopettajat. He olivat jo ulkoiselta olemukseltaan kaukana nykyisistä kollegoistaan, jotka kuohuavat margariinista ja rasvattomasta maidosta. Tarkoitan niitä todella vanhoja kunnon pyyleviä entisiä lottia, marttoja ja 4H-sihteereitä, jotka näkymättömästä kauhasta pitäen opettivat äideillemme, miten suunnattoman tärkeää oli kakkuvuoan tarkka voitelu ja jauhotus. Se on tärkeää myös tätä kakkua leivottaessa, vaikka käyttäisimmekin silikonivuokaa. Nuo entisajan perusteellisuuden mestarit tiesivät, että kun ruoan teki itse, se oli edullista, tarkkaa ja hyvää, mutta ei missään nimessä nopeaavaivatta. Tämänkään kakun tekeminen ei käy viidessä minuutissa, sillä ruoan laittaminen on yhtä nopeaa ja vaivatonta kuin pasuunan soittaminen.
Jauhot ja sokeri tuovat toisille mieleen pöllyävät ruokasodat, nuo tavattomuuksien hännänhuiput. Ruokataistelut ovat lapsellisuuden röyhkeintä ilmentymää, joten ei ihme, että kotitalousopettaja rankaisi niistä hyvin ankarasti, ripotellen sopivasti sekaan ruumiillista kuritusta. Se oli kuin munien ja sokerin joukkoon varovasti raastettua sitruunankuorta, äärimmäisen pieninä palasina, niin ettei yhtään kitkerää valkoista osaa pääse mukaan.
Leivottaessa ei ensimmäiseksi mietitä energian säästöä, sillä tälläkin kertaa on pantava uuni päälle vähintään puoli tuntia ennen leivontaa. Eron huomaa kyllä. Voimavaroja ei pidä säästellä vatkatessakaan, sillä sokeri ja munat vaativat ainakin viiden minuutin koneellisen työstön. Kaikki tämä onnistuu ensikertalaiseltakin, sillä onhan kakunteko helppoa kuin karhun kaato.
Aloittelijat karsiutuvat vasta, kun jauhot sekä lopulta voi sekoitetaan munavaahtoon. Leivinjauhetta ei saa käyttää. Lusikan tai lastan pitää olla mieluiten keskikokoa ja liikkeitten erittäin määrätietoisia, jopa läpinäkyvän koreografioituja. Voin pitää olla pehmitetty ja vatkattu majoneesinkaltaiseen olomuotoon, sillä kakku, jossa kaikki rasva sijaitsee sen ylimmässä puolikkaassa, on häväistys lehmää ja viljapeltoa kohtaan.
Harva kakku on kaunis uunista tullessaan. Takalistoaan vuoassa esitellessään meidänkään taivaallisuutemme ei kerro todellisesta luonteestaan paljoakaan, sillä sen tuoksukin on liian omelettimainen. Se on kumottava lämpimänä, mutta nautittava ehdottomasti vasta tuntien kuluttua. Kuulostaa asialta, jonka lapsikin tietää, mutta onhan ruoanlaitto yksinkertaista kuin saunan polttaminen.
Kas siinä meillä leivonnainen, joka ei vaadi mestarointia, keskustelua tai koristeita. Muruakaan ei pidä jättää syömättä, sillä muuten tulee lehmä, joka kaataa, kana, joka nokkii, pelto, joka piiskaa sekä juurikas, jota joudut syömään koko pitkän talven.
Neljän tien kuivakakku
Painoltaan yhtä paljon kananmunia (punnittu rikkomisen jälkeen), sokeria, voita ja karkeita vehnäjauhoja. Raastettua sitruunankuorta, jos haluaa. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia, kakun koosta riippuen. Raaka-aineiden on oltava ylituoreita, eikä niitä pidä korvata huonommilla. •
Tuomi on ruoka-asiantuntija.
