Runsaudenpulaa Kekkoslovakiassa

Marja Pyykön (Sisko tahtoisin jäädä) toinen pitkä elokuva lähestyy 1970-luvun alun Suomea muulla kuin vakavalla otteella. Pieni valtatienvarren kylä pohjoisessa varautuu Tasavallan presidentin visiittiin. Ennen kuin Kekkosen virka-auto ajaisi iltapäivällä kylälle, olisi ehdittävä laihduttaa, lakata juomasta, harjoittaa viululle Finlandia-hymni, lopettaa maallinen vaellus sekä valmistaa fiinit cocktail-palat. 

Elias Koskimiehen (mm. Likainen pommi, tv-sarja Presidentin kanslia) kevyesti kekkosmyytin ympärille sommittelema käsikirjoitus perustuu Pia Pesosen (Urho Kekkonen Straße 2011, Teos) novelleihin. Elokuvan runsas hahmogalleria on ammennettu useasta eri novellista, tarinan päälinja Allin baari-nimisestä novellista. Monet autonomisista tarinoistaan mukaan nostelluista henkilöhahmoista jäävät ratkaisussa kovin irrallisiksi: yhden novellin ydin Kekkosen odotuksineen ei riitä imuksi koko kaartille.

Runsaudenpulan takia moni erikoislaatuiseksi tähdätty hahmo jää harmittavan konventionaaliseksi. Kylä tuntuukin vilisevän pulttiboisseja ja muita kotimaisen kerronnan valmishahmoja Kalle Päätalon äidistä Rare exports -tyyppiseen teurastajahahmoon. Tätä lähtökohtaa, samoin kuin Kekkosen potretin zoomailua tarjotaan sinällään vitsikkäänä. Ongelma on siinä, että suora lainaus sellaisenaan ei ole vielä ironinen lainaus ollenkaan, eikä nostalgia itsessään taas ironiaa laisinkaan. Tavanomaisuuden tuntua lisää kertojan käyttö. Suoraan kameralle puhuva minä-kertoja on kovin helppo ratkaisu, joka vähän turhan pitkään käytettynä kaivaa sudenkuopan kerronnan kokonaisdynamiikkaan.

Kekkosen huomiosta kilpailevat naiset, Marjaana Maijalan nyansoitu apulaisinsinöörskä ja Merja Larivaaran keskiyön aurinkoenergialla paahdettu baarinpitäjä-Alli nousevat elokuvan kantaviksi voimiksi. Myös Kristiina Elstelän esittämä, erilaisia listoja laativa kirjastonhoitaja ilahduttaa lakonisella funktionaalisuudellaan. (ae)

MObile (2/6)

Kekkonen tulee, ensi-ilta Turun Kinopalatsissa 16. elokuuta.