Syksy, mikä ihana tekosyy

Kylmän ja sateisen ellei peräti rakeisen kesän jälkeen on hienoa kulkea kohti syksyä. Syksyllä on kadehdittava asema vuodenaikojen joukossa. Kesä esimerkiksi takuulla kokee syksyä lellittävän: Kesälle ladataan kauheita odotuksia. Pitää olla lämmintä ja kaunista ja hellettä ja sitten kun ei kuitenkaan ole, saa kuulla solvauksia.

Syksyn harteilla ei ole sellaisia paineita ollenkaan. Jos syksy ei onnistu tekemään vedenpaisumusta ja hukuttamaan meitä ensin lehtiin ja sitten loskaan, niin se lasketaan yksinomaan myönteiseksi asiaksi. Jos taas syksy tekee juuri tuon, se on vain sen luonne.”Kato ku tää on syksy”

Syksy ei oikein voikaan munata itseään niin kuin kesä. Syksyn kuuluu olla märkä, kolea, pimeä, arkinen – työntäyteinen. Toisin sanoen syksy on luterilaisuuden vuodenaika. Syksyllä suoritetaan ja se on ok. Ellei syksyä olisi, kukaan ei saisi aikaiseksi yhtään mitään. Siksi kiittäkäämme pimeneviä iltoja, märkää maata, lätäköitä ja aamun kylmyyttä. Ja iloitkaamme, jos kaikesta huolimatta kesä vielä ulottaa sormiaan jopa syyskuun puolelle. Sekin sataa syksyn laariin.
*
Työnteon ja ahertamisen lisäksi syksy on myös kulttuurin aikaa: teatterit, kirjallisuus, näyttelyt ja moni muu riento tapahtuu syksyllä. Muun muassa näistä asioita puhumme tässä lehdessä – sekä myös vähän jääkiekosta.

Nauttikaa syksyn lehdistä, Turun ajasta!

Roope Lipasti,
Turun Ajan päätoimittaja