Synkkyyden ylistys
Syksy on vuodenajoista kaikkein suomalaisin: synkkä ja alakuloinen. Syysmasennus onkin tämän vuoksi lähes kansalaisvelvollisuus. Jollei siihen liittyvää näköalattomuuden ja kaikenkattavan toivottomuuden mielialaa pysty loihtimaan omasta itsestä, säästä, kanssaihmisistä tai talouslamasta, kannattaa kääntyä kotimaisen kirjallisuuden ja filosofian puoleen.
Masennuskirjallisuutemme juuret löytyvät Raamatusta, missä Saarnaajana tunnettu depressiotapaus tiivisti jo lähes 3000 vuotta sitten jotakin hyvin suomalaista: ”Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!”
Ei olekaan yllätys, että kansalliskirjailija Mika Waltari käytti juuri edellä mainittua ilopilleriä kirjallisena esikuvanaan kirjoittaessaan pääteostaan Sinuhe, egyptiläinen. Tosin Waltari yltää romaaninsa loppukaneetissa jopa Saarnaajaa synkempiin sävyihin: ”Tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät.”
Sinuhen aavikoiden hiekasta voimansa ammentava ahdistus on poikkeus kirjallisessa traditiossamme, sillä yleensä oma kivikkoinen maaperämme tarjoaa ihan riittävästi vastusta ja vaivaa mielen mataloittamiseksi. Todellinen klassikko tällä saralla on J.L. Runebergin Saarijärven Paavo, joka ei vastoinkäymisistä huolimatta luovu järjettömästä liikeideastaan viljellä hallaisia peltojaan (huomautettakoon, että runo on kirjoitettu ennen maataloustukien ja keskustapuolueen keksimistä). Todelliseen vauhtiin Runeberg pääsee runonsa lopussa, jossa Paavo ei suostu onnen vihdoin hymyillessä luopumaan kurjuudestaan vaan käskee vaimonsa edelleen laittamaan ”leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme viljan halla”.
Saarijärven Paavoa on usein virheellisesti pidetty suomalaisen yhteisvastuullisuuden ja ”kaveria ei jätetä” -mentaliteetin edustajana. Todellisuudessa Paavon harrastama kurjuuden maksimointi pohjaa siihen suomalaisuuden omituiseen puoleen, jossa surkeudesta tai ainakaan sen illuusiosta ei suostuta luopumaan sen tuottaman masokistisen nautinnon vuoksi.
Synkkämielisyyttä on Suomessa pidetty usein syvämietteisyyden synonyymina. Tämän vuoksi useimpien suomalaisten mielestä kaikenlaisten toivonkipinöiden esiin kaivaminen on populismia ja pinnallisuutta. Maistelkaapa Sampo Pankin pääekonomisti Lauri Uotilan näkemystä (HS-kuukausiliite, elokuu 2009) valtion velkaantumisesta: ”Onneksi Suomen valtiolla on niin mitättömät velat. Nyt niitä saa vähän aikaa lisätäkin, ei tietenkään vuosikymmeniä. Oikaisen vääriä uskomuksia: Hei haloo, eihän nää velat ole isoja juttuja ollenkaan. Älkää nyt niiden vuoksi ruvetko murehtimaan.” Eikö Uotila olisikin vaikuttanut paljon syvällisemmältä, jos hän olisi maalaillut tulevaisuutta tummemmin sävyin? Vaikkapa tähän tyyliin: ”Velkaantuminen uhkaa tuhota hyvinvointiyhteiskunnan. Tuhon merkit näkyvät jo nyt ja oikeastaan ainoa hyvä puoli tässä päivässä on se, että asiat ovat paremmin kuin huomenna tai ylihuomenna.”
Huippuunsa suomalaisten rakastama kauhun filosofia on viritetty Pentti Linkolan ajattelussa. Sarkastisesti nimetyssä teoksessaan Voisiko elämä voittaa (vastaus: ei tietenkään) hän äityy suoranaiseen vimmaan: ”Vihdoin minä lopullisesti ymmärrän, miksi minä omassa maassani, johon olen sidottu, elän pysyvän kauhun vallassa, miksi minulla on tunne kuin minua koko ajan lyötäisiin nyrkillä naamaan… Kauheinta on se, että maa on järjestyksen kourissa, täällä on kaikki ojennuksessa… Suomessa ei ole mitään salaperäistä, ei mitään lempeää, ei missään himmeää hehkua.”
Teksti: Matti Mäkelä
Kuva: Ulriikka Lipasti
Kainalojuttu:
SYNKKIÄ SÄKEITÄ
Mika Waltari: Sinuhe, egyptiläinen
Egyptiläisen laskujohteinen uraputki faaraon lääkäristä maanpakolaiseksi.
Pentti Linkola: koko tuotanto (paitsi Pohjolan linnut värikuvin)
Kouluampujien suosikkifilosofi, joka pystyy masentamaan tasapainoisimmankin lukijan.
Kalle Päätalo: koko tuotanto
Tuhansia sivuja tylsää tarinointia ja murheellisia ihmiskohtaloita, jotka eivät ole tarpeeksi murheellisia ollakseen kiinnostavia.
J.L. Runeberg: Saarijärven Paavo
Masokisti auran varressa.
Raamattu: Jobin kirja, Saarnaajan kirja
Paiseita, onnettomuuksia ja itsetuhoa.
Reijo Mäki: Marraskuu on musta hauta.
Paljon hyviä syitä lähteä kapakkaan hoitamaan syysmasennusta.
(mm)
