Teatterinjohtaja Mikko Kouki sai palkkansa mattona
Mikko Koukille Turku on ennen kaikkea teatterikaupunki.
Turun kaupunginteatteri
Kun teatterikorkeakoulu päättyi, sain pestin Turun kaupunginteatterista. Vuosi oli 1991 – muutamaan muuhunkin paikkaan olisin päässyt, mutta Turku oli houkuttelevin. Minulla oli kolmen vuoden pesti. Se oli mahtavaa aikaa, sain tehdä paljon isoja juttuja. Ensimmäinen juttu esitettiin vanhassa kivipainossa, se oli Beckettin Huomenna hän tulee. Nykyäänhän Linnateatteri käyttää niitä tiloja.
Linnateatteri
Olin mukana perustamassa Linnateatteria 2003 ja jäin sinne saman tien Sitä ennen olin vuosikymmenen freelancerina – asuin kuitenkin Turussa koko ajan.
Yhdeksän vuotta Linnateatteria oli mielenkiintoista aikaa, mutta toisaalta oli aika lähteä poiskin. Tällä alalla pitäisi uskaltaa lähteä ja tehdä uusia juttuja. Linnateatteri lähti pienestä, rahaa ei ollut ja alku oli vaikea. Sain esimerkiksi ensimmäisen palkkani mattona. Kävimme myös dyykkaamassa kaupunginteatterin roskalavaa – ihan luvalla kyllä – jos vaikka saisimme sieltä pelastettu jotain mitä voisimme käyttää. Siitä se kuitenkin lähti ja turkulaiset ottivat teatterin omakseen, vaikkeivät ihan kaikki alalla sen mahdollisuuksiin alkuun uskoneetkaan.
Logomo
Aloitan maaliskuussa kaupunginteatterin johtajana. Pesti on viisivuotinen ja siitä ensimmäiset kaksi vuotta ollaan evakossa Logomossa, koska teatteri peruskorjataan ja sitä laajennetaan. Pari ekaa vuotta tulevat siis joka tapauksessa olemaan poikkeuksellisia. Logomossa on esimerkiksi vain yksi näyttämö ja sinnekin mahtuu vain 350 ihmistä kerralla, kun kaupunginteatterilla paikkoja on 600. Ouluun kun menin siellä asetettiin pitkän tähtäimen tavoitteeksi, että vuosittain teatterissa kävisi 100 000 ihmistä, kun silloin luku alkoi kuutosella. Nyt parin vuoden jälkeen ollaan jo yli kahdeksassakymmenessätuhannessa. Ei kai sellainen Turussakaan mahdotonta ole, Toisaalta katsojaluvut ovat vain yksi mittari, muitakin on. Ainakin koetamme tehdä mielenkiintoista teatteria ja vaikuttavia esityksiä.
Samppalinnan kesäteatteri
Se oli ensimmäinen teatteri, jossa olin töissä. Vuonna 1984 olin 16-vuotias ja olin avustajana Veikko Uusimäen ohjaamassa Rakas Wenander –näytelmässä. Muutama repliikkikin minulla oli. Näytteleminen sinänsä on kiinnostanut minua pienestä pitäen, ala-asteella olin mukana koulunäytelmissä ja yläasteella sitten vielä enemmän. Kävin Helsingissä Kallion ilmaisutaidon lukion. Se vahvisti teatterihaaveitani, minkä lisäksi tapasin siellä ihmisiä, joiden kanssa on myöhemmin tullut tehtyä paljon töitä. Aku Louhimiehen esimerkiksi.
ÅST
Turussa ei taida olla monta teatteria, jossa en olisi ollut ikinä mitään tekemässä. Olen jopa ollut tanssimassa yhdessä Aurinkobaletin teoksessa – tai ehkä pitäisi sanoa ”tanssimassa”. ÅST:ssä olen ollut joskus ohjaajana. Ajattelen, että varsinkin nyt kun kaupunginteatteri on evakossa, pitää koettaa tehdä mahdollisimman paljon yhteistyötä eri teattereiden kanssa. Linnateatteri on tietenkin luonteva, mutta ÅST:kin kanssa on käyty keskusteluja – ja kuka tietää, ehkä löytyy jotain yllättäviäkin kuvioita.
Mäntymäki
Asumme siellä vanhassa puutalossa. Se on kiva ja rauhallinen paikka, mäntyjä pihalla ei ole mutta lehmuksia ja saarni. Ylipäänsä olen muuttanut elämäni aikana paljon, asunut yli 30 asunnossa, Turussakin ainakin viidessä eri paikassa.
Rautatieasema
Viimeiset pari vuotta Turun päärautatieasema on tullut tutuksi – ja junat. Pari yötä viikossa olen nukkunut makuuvaunussa Turun ja Oulun välillä. Pidemmän päälle matkustaminen on raskasta ja on mukava palata Turkuun. Sinänsä kyllä pidän kyllä kaikenlaisista asemista, lentoasemista, juna-asemista… niissä on aina sellaista seikkailun alun tunnelmaa.
Varissuo
Varissuo on tärkeä, koska asuin siellä 16-vuotiaana ensimmäisen kerran yksin yhden kesän. Asunto oli isäni – hän oli mökillä koko kesän ja minä vähän niin kuin talonmiehenä., leikkasin nurmikot ja sellaista. Se kesä on jäänyt mieleen.
Haastattelu: Roope Lipasti
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turun alueella.
