Tulta päin! Ystäväkirjassa Marianne Vaalimaa
Nimi: Marianne Vaalimaa
Ikä: 36
Ammatti: sirkustaiteilija & tuottaja
Suhteeni Turkuun?
Muutin tänne Varkauden ja Seinäjoen kautta vuonna 2011. Turku on Suomen kivoin kaupunki, mikä johtuu siitä, että täällä on niin paljon kulttuuria ja taidetta. Tykkään myös pyöräillä ja Turku on siihen juuri sopivan kokoinen. Täällä on mukavaa eurooppalaista tunnelmaa. Olin jo muuttoni aikoihin tietoinen, että täällä on sirkuskoulu, mutta siinä vaiheessa en vielä uskaltanut sinne hakea.
Sirkustaiteilijan arki on…
Viime aikoina olen keskittynyt katusirkusesitykseeni – minut saattaa nähdä vaikka jokirannassa. Talvella on sitten projekteja kuten kiertue lapsille suunnatulla esityksellä, työpajoja ja sen sellaisia – ja myös freetaiteilijan arkea, eli apurahojen hakua. Omissa esityksissäni minulle on tärkeää saada aikaiseksi yhteisöllinen kokemus. Parasta on, jos tapahtuu yllättäviä juttuja – niistä syntyy usein hyvä elämys.
Parhaat temppuni ovat…
Teen monenlaisia juttuja hulavanteella, minkä lisäksi hypin freestylehyppynarun kanssa sekä teen pariakrobatiaa – ja sitten minulla on nämä tulijutut. Se lähti siitä, kun halusin esitykseen loppuhuipennuksen. Tällä hetkellä esiinnyn palavan hyppynarun kanssa. Aina ei voi käyttää tulta, jolloin hypin sitten piikkilangan kanssa. Pieni vaaran elementti täytyy aina sirkuksessa olla.
Tuli maistuu…
Lamppuöljyltä lähinnä, mutta minä en siis tee tulenpuhallusjuttuja, ainakaan vielä. Arvostan kyllä kovasti niitä jotka tekevät.
Minusta tuli sirkustaiteilija, koska…
Meillä oli ala-asteella vuoden verran sirkuskerho ja tykkäsin siitä kovasti. Lukiossa olin mukana eräässä näytelmässä klovnin roolissa ja ohjaaja opetti minut jongleeraamaan yhden viikon aikana. Olin hyvin vaikuttunut tästä uudesta taidostani, joten jatkoin harjoittelua omaksi huvikseni. Se oli tosi kivaa, mutta monta vuotta vielä meni, ennen kuin uskalsin seurata unelmaani ja aloittaa opinnot Turun AMK:n sirkuslinjalla. Olin kulttuurituottaja siihen aikaan, ja aina kun tapahtui, olin mukana taustalla, mutta ajattelin, että tuonne lavalle minäkin kuulun!
Ensimmäinen esitykseni oli…
Pienenä tein kotona erilaisia tanssiesityksiä, mutta ei mitään sirkuksen kaltaista. Ensimmäinen esiintyminen oli vasta sirkuskoulussa. Olen myös vähän ujo tai jopa esiintymiskammoinen, joten kesti kauan ennen kuin uskalsin näyttää temppujani kenellekään.
Sirkustaiteilijan homma vaatii…
Ainakin sen hyväksymisen, ettei ikinä tule valmiiksi. Tästä pitää tykätä tosissaan, loppu tulee sitten matkan varrella. Fyysistä treenaamista työ tietenkin vaatii ainakin aluksi paljon. Korona-aikana en paljon muuta tehnytkään, ja kun valmistelin nykyistä esitystäni, treenasin varmaan viisi kertaa viikossa. Kokemus vaikuttaa tietysti myös: jos on esiintynyt 20 vuotta, ei välttämättä niin kauheasti tarvitse harjoitella, sen kuin esiintyy vain.
Sirkuksessa on hauskinta…
Se, että tässä on mukana niin monenlaisia ihmisiä, joilla kaikilla on erilaisia taitoja. Sirkus on hyvin yhteisöllistä, eikä tässä kilpailla, vaan jokainen menee omaa polkuaan. Sirkuksessa myös yhdistyy kehollisuus, fyysinen suorittaminen ja taide. Se on hienoa.
Olen polttanut itseni…
Nolla kertaa. Olen tosi varovainen. Soololajini ovat myös sellaisia – siis vanne ja hypyt – joita tehdään maantasolla, joten ei niissä ole suurta loukkaantumisriskiä. Varvas on kerran murtunut. Tietenkin tulen kanssa on aina oma jännänsä.
Turussa sirkusta pääsee katsomaan…
Vaikka missä. Turussa on paljon sirkusta ja sirkustaiteilijoita. Yksi on Aura Company, jonne meilläkin lastensirkusesityksemme Ruutu, Raita ja repullinen retkitavaraa tulee syksymmällä. Taideakatemian opiskelijaesitykset ovat yksi, mutta on muitakin, Circus Lounge, Turun sirkus, TipTop Walkers, vain muutaman mainitakseni.
Kun en ole leikkimässä tulella, minä…
Otan päikkäreitä. No, niiden lisäksi tykkään liikkua maastopyörällä luonnossa. Tykkään käydä katsomassa maisemia Liedon Vanhalinnalla ja Aurajoen rannalla. Näin alkuperäisenä järvisuomalaisena minua viehättää myös Littoistenjärvi, se on kuitenkin paras järvi mitä täällä on. Ja melkein ainoa.
Haastattelu: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen
Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.
