Esko Tirronen: Tyttö Roomasta, 1968, öljy, 130x114 cm. Digitaalikuva Vesa Kinnunen.

reidet roomasta

30.05.2003 / teksti: anna kortelainen

Turun taidemuseon kokoelmissa on Esko Tirrosen öljymaalaus nimeltään Tyttö Roomasta. Maalaus on erinomaista vuosikertaa eli vuodelta 1968, jona vuonna syntyi myös tytön kurvikasta vartaloa nuoleva Annika Rimalan Tasaraita-trikoo. Sehän se on Tasaraidan näennäis-unisexiä: naisen päällä tasaraidat lainehtivat kiinnostavasti, miehen päällä ne ovat ainakin teoriassa suorat. Tyttö Roomasta: ruskettuneet jalat, takki auki, ei päätä, ei kasvoja, ei kokonaisia käsiä, ei kokonaisia jalkoja. Hän on ruskettunut ja liikkuva torso. Hänen vasen jalkansa kantaa ruumiin painoa oikean noustessa sulokkaasti kiireiseen askeleeseen. Tasaraita vetäytyy samalla reittä pitkin ylöspäin.

Roomalaistyttö on muistutus amerikkalaisten elokuvien mielikuva-Roomasta, Välimeren alueen kauniista naisista antiikin ja renessanssin jalostamassa miljöössä. Tyttö Roomasta on kirjaimellisen klassinen, koska hänen vartalonsa on antiikin veistoksen kaltainen, tuulen tuivertaman Samotrakeen Niken ja kauniisti laskostettuihin draperioihin kiedottujen Venusten jälkeläinen. 1800-luvulla eurooppalainen sivistyneistö matkusti Italiaan ihailemaan antiikin ja renessanssin taideaarteita. Ne oli kotimaassa nähty jo lukemattomissa painokuvissa ja niiden haltioituneita kuvauksia oli luettu taidejulkaisuista ja matkakirjallisuudesta.

Taideturisteja opastivat myös Baedekerin punakantiset matkaoppaat, joissa eri nähtävyyksien kiinnostavuus oli merkitty tähtiluokituksella. Kun taiteen grand tour vihdoin alkoi, olivat odotukset valtavan korkealla: monet grand tourille lähtevät olivat kuin pyhiinvaeltajia, jotka odottivat matkaltaan ainutlaatuisia elämyksiä ja suuren taiteen läsnäolon taikaa. Erityisesti Firenzessä jotkut matkailijoista sairastuivatkin nk. Stendhalin syndroomaan. Jos herkkä taiteenystävä sai yliannoksen taideaarteita, ne saattoivat "nielaista" katsojansa. Hän saattoi masentua, nousta euforiaan, joutua sekavuustilaan tai saada sydämentykytystä, paniikkikohtauksen tai hallusinaatioita. Kirjailija Stendhalista nimensä saanut oireyhtymä oli intohimoinen hysteriakohtaus, jonka odotettu ja kaivattu veistos saattoi laukaista katsojassaan. Täydelliset mittasuhteet, ihanteellinen harmonia ja siihen ladatut omat tunteet mursivat järjen ja itsehillinnän kaukana kotoa, poikkeuksellisissa ja jännitteisissä olosuhteissa.

Tyttö Roomasta kävelyttää meidät siten Stendhalin syndrooman 1800-luvun toipilaiden luota 1900-luvun lopun festareille. 2000-luvunkin festareilla kuukausia keikkaa odottaneet fanit saavat hillittömiä itku- ja naurukohtauksia, hermostuneita raivokohtauksia tai outoja melankoliapuuskia. Tasaraidan uustuotantoon pukeutuneet tekevät festareiden grand tourin ja päästävät talvella varastoidut intohimonsa valloilleen. Tänäkin kesänä. •

Kortelainen on Turun yliopistossa väitellyt fil.tri, taidehistorioitsija ja tietokirjailija.