Ammattitauti iskee kesähessuunkin

Toisinaan kesätöille joutuu uhraamaan muutakin kuin aikaansa. Kokemuksennälkäisenä on valmis sietämään selkäkipuja ja marinointia omassa hiessään.

Kesäsesongin aikaan teemapuistoissa hahmot pukeutuvat kokovartaloasuihin ja hikoilevat läpi helteen. Monta vuotta eri asuja kantanut kesätyöntekijä kertoo, että lisäsuola on välttämätöntä.

”Esimiehet varoittavat kuumuudesta, mutta kyllä se hikoilu saattaa yllättää. Myös peruukki voi olla tukalan kuuma. Hiki valuu silmiin ja kirvelee. Aluspaidasta voi kuuman päivän jälkeen rutistaa nestettä pois. Söin suolaa toisinaan suoraan purkista, jotta saisin sitä tarpeeksi. Vaikka asuja desinfioidaan, flunssat ja muut pöpöt leviävät niissä helposti työntekijöiden kesken. Jatkuva hikoilu voi myös olla rasittavaa iholle, ja jotkut saavat näppylöitä tai ihottumaa.”

Jäätelömyyjän kopissakin saattaa olla hurisevan pakastimen vieressä tukalan kuuma, ja toisaalta liian kylmä jäätelö tekee elämästä hankalampaa.

”Kun pakkanen oli liian kylmällä, jätski oli liian jäistä ja kovaa. Sain lopulta tenniskyynärpään, kun yritin kaapia siitä palloja. Varsinkin vanhan ajan suklaa oli paha… Seuraavana kesänä toisessa työpaikassa jäätelömyyjille oli jopa rannetuet.”

Sanomalehdenjakaja joutuu luopumaan tavallisesta unirytmistä, ja päiväpostiakin jakava posteljooni myöhäisilloista, sillä herätys on kukonlaulun aikaan.

”Postin jakaminen on ihan mukavaa, mutta ei silloin voi paljon nauttia pitkistä kesäilloista, kun pitää mennä kuudeksi töihin. Jatkuva postin käsittely näkyi myös käsissä. Paperi kuivatti käsiä.”

Myös vihanneksia torilla myynyt entinen kesätyöntekijä kertoo käsien kärsivän. Kädet kuivuivat, kun joutui käsittelemään märkiä salaatteja koko päivän. Jokainen marjanpoimija on varmasti tuntenut, miten selkä protestoi pitkää päivää. Sisäsiisteissä toimistohommissakin voi saada jännetupintulehduksen, kun hiirikäsi sanoo sopimuksensa irti.

Eräs nuori maaseudun kasvatti joutui uhraaman hiuksensa kesätöiden takia.

”Rastat keräsivät liikaa pölyä ja likaa, kun olin maatilalla töissä. Lopulta en halunnut nukkua samalla tyynyllä hiusteni kanssa, joten leikkasin rastat pois.”

Liisa Lundell