Costee pitää jalat maassa ja pään pilvissä

– Minä laulan elämääni – se on jotenkin luontevaa. Kirjoitan asioista joita päässä liikkuu ja ne saattavat olla sitten vähän synkkiä tai melankolisia. Minulle sopii synkistely, nauraa 25-vuotias laulaja-lauluntekijä Costee alias Jussi Tiainen, jonka toinen pitkäsoitto, Kaikki loppuu aina ilmestyi elokuussa.

Ja niinhän se on: laulujen teemat liikkuvat hyvin omakohtaisissa ja rehellisesti käsitellyissä aiheissa, rakkauden tuskassa ja sen sellaisessa. Biiseillä on nimiä kuten Kukaan ei sua herätä tai Kunnes kuollaan, joten ihmekö siis, että Costee on vähän vaivihkaa noussut melkoiseen nuorison suosioon. Levy-yhtiö mainostaa, että debyyttialbumia on striimattu 24 miljoonaa kertaa eli se on rikkonut reippaasti platinarajan ja Costeen videoita on katsottu Youtubessa yli viisi miljoonaa kertaa, keikoillakin on hurmoshenkeä kuin HIMillä aikoinaan.

Luulisi jo heikompaa huimaavan. Miltä se sellainen suosio tuntuu?

– No huikealta, ei tällaista odottanut! Parasta on kun pääsee lavalle ja näkee että ihmiset osaavat biisien sanat alusta loppuun.

Pikku hiljaa suosioon

Vaikka menestystä on alkanut tulla, Costee huomauttaa, että jalat pysyvät maassa, koska hän on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt tehdä musiikkia pitkään:

– Olen kyllä keikkaillut myös tyhjille saleille, eli sekin puoli on tullut nähtyä. Mutta ennen kaikkea varmaan auttaa se, että minulla ei ollut mitään räjähtävää lähtöä, vaan tämä on tapahtunut pikku hiljaa, joten siihen on ehtinyt vähän tottua. Kyllä minä olen se ihan sama tyyppi kuin aina. Jalat tiukasti maassa, joskin pää pilvissä.

Tänä kesänä nöyryyttä on opettanut myös sellainen ikävyys, että ensimmäisen kerran Costee olisi päässyt kiertämään kaikki suuret festarit – paitsi että ne peruutettiin.

– Nyt toivotaan että pääsisimme keikoille kiertämään tämän uuden levyn myötä, mutta saa nähdä nyt kuinka käy.

Autotallista se lähti

Costee on alun perin Raisiosta, koulut hän on käynyt Maskussa ja lukion Turussa. Nyt mies on tehnyt musiikkia pari vuotta täysipäiväisesti ja asuu sen tähden Helsingissä:

– Se johtuu ihan siitä että Helsingissä ovat studiot ja levy-yhtiö – elämä on helpompaa kun ei tarvitse aina erikseen lähteä sinne – sinänsä kyllä pidän Turustakin.  

Musiikki sinänsä on ollut Costeen elämässä aina:

– Aloin laulamisen – tai rääkymisen – tosi pienenä, kahdeksanvuotiaana ryhdyin sitten soittamaan rumpuja, kävin tunneilla Naantalin musiikkiopistossa. Biisien kirjoittaminen oli myös alusta saakka tärkeää, ja koska sitä ei voi oikein rummuilla tehdä, niin veljen avustuksella opettelin soittamaan kitaraa. Soittelimme siihen aikaan porukoitteni autotallissa ja siellä oli kaikenlaisia bändivirityksiä, joille tein myös biisejä.

Kolmen tunnin laulut

Lauluntekijänä Costee tunnustautuu nopeaksi:

– Ajattelen, että jos biisi ei synny kolmessa tunnissa, niin ehkä sen ei ole tarkoituskaan syntyä. Kun on hyvä aihe, niin ei sitä tarvitse sitten niin kauheasti miettiä, sävel ja sanat tulevat aika helposti. Ja jos eivät tule niin ehkä aihe sitten ei ole kyllin hyvä.

Costeen lyriikat ja musiikki syntyvät aika lailla käsi kädessä.

– Rämpyttelen kitaraa, haen sointuja ja hyräilen, sitten alkaa tulla vähän sanojakin mukaan ja ehkä löytyy joku juttu tai tunnelma. – että tää voisi kertoa siitä ja siitä. Sen jälkeen alan varsinaisesti kirjoittaa. Mutta tärkeää on löytää se oikea fiilis ja se lähtee musiikista. Toisinaan on toki niinkin, että haluaa kertoa jonkun tietyn tarinan. Silloin teksti on valmiina.

Syntyi erolevy

Miehen uusi levy on sikäli erilainen edelliseen verrattuna, että siinä on selkeä teema. Kyseessä on erolevy ja, kuinkas muuten, hyvin omakohtainen sellainen:

– Levy kertoo yhden parisuhteen, omani, loppumisesta: siitä mitä tapahtui ennen, eron aikana ja sen jälkeen. Ei sen alun perin pitänyt olla niin, mutta sitten vain huomasin, että oho, niin kävi. Se oli varmaan myös asia joka oli pakko saada kirjoitettua ulos itsestään, Costee sanoo.

Mutta mitä exä mietti kun parisuhde joutui sillä lailla levylle?

– Olemme ihan hyvissä väleissä ja lähetin kyllä levyn hänelle kuultavaksi etukäteen. Ymmärrän tietenkin myös, että tämä on minun totuuteni ja minun näkemykseni, mutta asioissa on toki aina kaksi puolta. Myös pitää muistaa, että eihän tämä mikään minun päiväkirjani ole, vaan musiikkia.

Oma suosikki uudelta levyltä on selkeä:

– Se kaikkein rakkain on Satuta mua kunnolla. Se on myös saanut hyvää palautetta kuulijoilta
*
PS. Vielä se tärkein: mikä ihmeen Costee?

– Ei siihen mitään erityistä tarinaa liity. Se oli sellainen lukioaikainen insideläppä kun piti kaikille keksiä nimi, jossa on jotain märkää. Tai no hei, onhan siinä sitten pieni tarina!

Teksti: Roope Lipasti