Herra H:n kurja vappu
Vappuna moni asia voi mennä pieleen: sima on hapanta, viinaa liikaa tai liian vähän, sää surkea ja seuraavana aamuna sillileivät homeessa. Tässä omien vastoinkäymisten lohduksi historian surkein vappu 65 vuoden takaa.
Periaatteessa kaiken piti olla kunnossa. Herra H oli kutsunut kaikki kaverinsa vapuksi omaan maanalaiseen bailutilaansa ja varannut heille vielä yllätyksenkin: hän oli vappuaattoa edeltävänä päivänä mennyt naimisiin pitkäaikaisen naisystävänsä kanssa. Erityisen iloista tämä oli sen vuoksi, että tuohon aikaan herra H olisi liike- ja muissa toimissaan tekemiensä raskaiden virhearviointien vuoksi ollut vankka suosikki linnunradan vähitellen tavoiteltu poikamies -kilpailun voittajaksi.
Ongelmia oli kuitenkin näkyvissä. Ensinnäkin herra H oli kasvissyöjä ja absolutisti. Suvaitsevamman ihmisen kohdalla näiden asioiden kanssa olisi voinut elää, mutta valitettavasti herra H:n juhlissa isännän oudot elämäntapavalinnat näkyivät tarjoilun yleisenä ankeutena. Iloa ilman viinaa ei helpottanut herra H:n luennoiva keskustelutyyli. Hänen monologinsa saattoivat kestää tuntikausia ja niiden aiheina oli terveiden elämäntapojen ylistämisen lisäksi eri kansanryhmien kielteisten ja myönteisten ominaisuuksien pohdinta ja vertailu. Tiettyä rosoa puuduttaviin jorinoihin toi herra H:n taipumus räiskyviin raivonpuuskiin. Lisäksi kaikkia ainakin salaa huvitti se, kuinka paljon herra H muistutti Charlie Chaplinin kulkurihahmoa.
Vappujuhlien suurin uhka oli kuitenkin sinne pyrkivien kuokkavieraiden suuri määrä: paikalle oli tunkemassa yli kaksi miljoonaa ei-toivottua vierasta, joista huhujen mukaan ainakin osa oli tukevasti humalassa. Herra H oli hankkinut paikalle 400 000 järjestysmiestä, mutta hänen optimistinen käsityksensä järjestyksenpidon onnistumisen suhteen vaikutti katteettomalta, varsinkin kun muistetaan, että järjestysmiehistä puolet oli vanhuksia tai alaikäisiä poikia.
Eniten herra H:n mieltä painoi kuitenkin se, että hänen pitkäaikaiset ystävänsä Görre, Sperri ja Himmeli olivat ilmoittaneet jäävänsä juhlista pois. Sperri sentään piipahti pikaisesti toivottamassa hyvää vappua, mutta muut lähettivät vain ylimalkaiset viestit, joissa he vetosivat tärkeisiin valtakunnan asioihin ja muihin kiireisiin.
Herra H:n paras kaveri Göbbe oli sentään paikalla yhdessä vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa. Göbbe tunnettiin hauskana seuramiehenä, jonka veikeä tapa heiluttaa villisti rannettaan ja etusormeaan kiihtyessään – mitä tapahtui usein – sai kaikki hilpeän riemun valtaan.
Kaikkiaan vappuaatto sujui apean tunnelman vallitessa. Herra H:n kasvissyönnistä johtuvat ilmavaivat sentään saivat osan väestä hihittelemään. Lopullisesti tunnelma oli pilalla kun herra H sai tietää järjestysmiesten toiminnan epäonnistuneen ja kuokkavieraiden olevan jo ovella. Asiaa ei parantanut se, että kuokkavieraat uhkasivat vetää turpaan herra H:ta ja hänen kavereitaan. Tämä oli ymmärrettävää, koska herra H oli ystävineen saanut ulkomailla yleensä ja Itä-Euroopassa erityisesti varsinaisen sikailijaremmin maineen.
Herra H:n ratkaisu oli hänelle tyypillinen: kaikki paskaksi vaan. Eikä hän tällä tarkoittanut vain bailutilaansa vaan vähintäänkin koko Euroopan mannerta. Harmistuneena hän tosin tajusi rauhoituttuaan, että se työ oli jo aikaisempien vuosien aikana pitkälti tehty. Rajuhkojen ja lopullisten ratkaisujen ystävänä hän antoi vaimolleen myrkkyä ja ampui sitten itsensä.
Huonosti kävi monelle muullekin juhlijalle, mutta ettei tarina mene liian synkäksi kerrottakoon muiden bilettäjien kohtalosta vain se, että Göbbe ja hänen vaimonsa seurasivat juhlaisännän esimerkkiä, koska herra H:n juuri keksimä vapputraditio näytti menevän päähän kuin metrin halko.
Seuraava aamu paljasti savuavat rauniot. Ja aurinko nousi Berliinin taivaalle myös herra H:n jälkeen.
Matti Mäkelä
Vappuaattoa vietetään 30.4.
