Jos Jenna Kostet saisi aikakoneen, hän matkustaisi läpi koko Turun historian

Nimi: Jenna Kostet
Ikä: 41
Ammatti: Kirjailija (ja neulesuunnittelija)

1. Suhteeni Turkuun on…
Lämmin. Olen asunut nyt 16 vuotta Raisiossa mutta en ole raisiolaistunut. Olen syntynyt, käynyt koulut ja opiskellut Turussa. Opiskelin folkloristiikkaa ja kansatiedettä, mutta pienestä pitäen tiesin, että minusta tulee kirjailija. Opiskeluista on ollut siinä työssä paljon hyötyä, sillä kirjoitan historiallisia romaaneja, joten tutkijapuoli on myös tärkeää.

2. Yleensä ihmisiltä kysytään suosikkipaikkaa Turussa, mutta mikä olisi suosikkiaikasi?
Jos minulla olisi aikakone, haluaisin käydä läpi koko Turun historian. Mutta jos pitäisi yksi hetki valita, niin ehkä se olisi se, kun Katariina Jagellonica saapuu Turkuun. Se oli varmasti näyttävä hetki. Toisaalta kyllähän joku 1300-lukukin olisi kiinnostava…

3. Yöperhosten talo on viimeinen osa 1930-luvun Turkuun sijoittuvasta romaanisarjastasi. Mikä siinä ajassa kiehtoo?
Se oli suursotien välistä aikaa, jota kirjallisuudessa on käsitelty lähinnä dekkareissa. Halusin kuvailla sen ajan naisten arkea. Toinen syy oli, että olin aiemmin kirjoittanut historiallisista henkilöistä ja tahdoin tehdä vähän kevyempää juttua puhtaasti fiktiivisistä ihmisistä.

4. Miksi kirjailijat aina kirjoittavat trilogioita?
No, ehkä tarina ei aina mahdu yksiin kansiin? Lukijatkin kyllä tykkäävät, kun tarina jatkuu.

5. Joudut 30-luvun Börsiin, mitä siellä tapahtuu?
Ainakin päähenkilöni on siellä töissä… Siihen aikaan Börsiä johti – ja sen omisti – naisasianainen nimeltä Wallina Valtin. Hän halusi auttaa nuoria naisia, joten suurin osa hänen työntekijöistään oli naisia. Hän oli muutenkin kiinnostava hahmo: asui naisen kanssa ja heillä oli adoptiotytär, mikä siihen aikaa oli aika erikoista. Turussa oli 30-luvulla vahva kahvilakulttuuri ja naisetkin kyllä kävivät paljon ulkona. Börsistä sai paitsi ruokaa, kieltolain aikana myös tietyn tyyppistä teetä…

6. Halusit tulla kuvatuksi Taidemuseolla. Miksi?
Turussa 1930-luvulle pääsee parhaiten Puolalanpuiston jugendtalojen myötä. Trilogian toinen osa tapahtuu paljolti juuri siellä, jolloin ollaan sitten tietenkin myös Taidemuseossa.

7. Olet kirjoittanut aiemmin mm. kirjan Punainen noita. Kuinka noita itse olet?
Varmaan minussa on vähän noitaa ainakin sikäli, että kun tutustuin 1600-luvun noitaoikeuspöytäkirjoihin, niin usein näillä ”noidilla” oli kärkkäitä mielipiteitä, joita he olivat myös hanakoita ilmaisemaan. Itse olen myös sellainen: jos ärsyynnyn, niin saatan sanoa painavasti. Onneksi nykyään ei enää ole rovioita.

8. Millaisia noitakeinoja olisi hyvä ihmisellä olla?
Nykyään puhutaan paljon manifestoinnista, eli että jos vaikka ajattelee kovasti rahaa niin sitten sitä saa. Vierastan sellaista, mutta toisaalta uskon, että ajatuksilla tai asenteella voi vaikuttaa asioihin myönteisesti – esimerkiksi ajattelemalla ihmisistä hyvää ja suhtautumalla heihin positiivisesti!

9. Kerro joku juoru Valpuri Kynistä
Valpuria syytettiin noituudesta ja kun häntä pyydettiin oikeudessa selittämään tekojaan, niin hän vastasi varsin nenäkkäästi, että miksi hän mitään kertoisi, kun arvon herrat varmasti jo paremmin tietävät. Se tuskin edisti hänen asiaansa.

10. Kalevala on yksi rakkautesi, miksi ihmeessä?
En ole ihan varma, onko se enää lainkaan rakkauteni kohde… Viitannet neuleprojektiini: korona-aikana olin tylsistynyt ja istuin kotona puikot kädessä ja mietin mitä tekisin. Katse osui kirjahyllyssä Kalevalaan ja päätin, että kudonpa Kalevalan. Runoihin perustuvista villapaidoista tuli sitten aika suosittuja ja olen tehnyt niistä kaksi neulekirjaa ja viimeinen tulee nyt syksyllä.

11. Suosikkipaikkasi Turun linnassa?
Olin siellä töissä 20 vuotta, mutta ei minulla ole siellä suosikkipaikkaa. Vaan onhan se upea, vähän niin kuin se edellä mainittu aikakone. Linna on myös kuin aurinkokello: kun siellä tarpeeksi viettää aikaa, tietää aina kellonajan siitä, mihin torniin aurinko milloinkin osuu.

13. Kuka Katariinoista voisit olla ja miksi?
Eniten symppaan Katariina Stenbockia. Hän ehti nähdä pitkän ajanjakson Vaasan poikien sekoilua, mutta oli itse kuitenkin enemmän sellainen tarkkailija. Se on kirjailijallekin hyvä positio.

14. Tätä minusta ei moni tiedä…
Olen remontoinut itse – no, puolisoni kanssa – pakettiautosta retkeilyauton. Teimme sen peräti kolme kertaa, kun emme olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt olemme kiertäneet sitten esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa.

15. Kun en ole kirjoittamassa kirjoja tai neulomassa, minä…
Teen kauheasti kaikenlaista. Olen vaikka tallilla tai koiran kanssa metsässä tai taichi-tunnilla tai vaikka tekemässä muotopuolia saviesineitä!

Teksti: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen

• Timon piti kuvata Jenna Turun taidemuseossa, mutta se olikin kuvauspäivänä kiinni. Kuvat otettiin sitten museon pihalla kirpeässä pakkaskelissä.