Kaupungin kosketus – Tom Petäjä
Tom Petäjä, 41, esittää kesän Kekkos-näytelmässä 16 roolia – hän on muun muassa Väyrynen – mutta ehtii välillä golfaamaankin.
Vartiovuori
– Ensimmäinen kosketukseni Turkuun oli vuonna 2000, kun minua pyydettiin Vartiovuoren kesäteatteriin. Olin juuri valmistunut Teatterikorkeakoulusta. Alun perin olen tosin Pohjois-Karjalasta, Polvijärveltä. Näyttelemisenkin aloitin aika myöhään, oikeastaan vasta parikymppisenä. Tai olin minä pienenä kerran teatterileirillä. Toivoin, että olisin saanut olla sankari, mutta sain puun roolin. Se oli sen verran suurehko takaisku, että minusta tuli aika masentunut puu siinä näytelmässä.
Kauppahalli
– Se on vain yksinkertaisesti hieno paikka. Tykkään käydä Kauppahallissa syömässä ja tarkkailemassa ihmisiä. Toinen hyvä paikka tällaiseen bongailuun on teatteri – siis siellä yleisön puolella. Osin teen sitä ihan huvikseni, osin ammatillisessakin mielessä: katselen erilaisten ihmisten liikekieltä ja blokkaan sieltä sellaisia, jotka voisivat sopia johonkin hahmoon. Mutta siis ihan hyvällä, en minä pilkkaa kenestäkään tee.
Jokiranta
– Jokiranta oli ensimmäinen asia, johon Turussa ihastuin. Se on tietenkin kaunis kesällä, mutta on se aika uskomattoman näköinen talvellakin, kun joki on jäässä ja puut kuurassa.
Naantali
– Olen mukana ties kuinka monetta vuotta teatteri Emman eli Muumimaailman kesäteatterissa. Tai Linnateatterin juttuja ne varsinaisesti ovat. Tänä vuonna meillä on näytelmä nimeltä Kekkonen. Minulla on siinä 16 roolia, joten vaihdot ovat nopeita. Siellä on kyllä sitten lavan takana avustaja muistuttamassa, että mikä pitäisi seuraavaksi olla. Aika hyvin ne muistaa, yleensä se lähtee jostain fyysisestä asennosta, kävelytyylistä tai vastaavasta. Joskus tosin käy niinkin ettei ole mitään hajua, mutta sitten täytyy vain antaa mennä.
Kaarina
– Kun tapasin vaimoni, luulin, että hän on turkulainen ja että tässä seurustellaan nyt turkulaisen kanssa, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän olikin kaarinalainen. Itse asiassa asumme nykyään Kaarinassa koko perhe – meillä on kaksi lasta, neljä- ja seitsemänvuotiaat.
Seikkailupuisto
– Oikeastaan koko Kupittaanpuisto on hieno, mutta Seikkiksessä käymme lasten kanssa. Siellä on myös ne suuret kivimies-patsaat, joten kotonakin saan usein esittää niitä. Nyt viimeksi tosin nelivuotias laittoi minut esittämään Bambin isää, joka synnyttää Bambin ja mikä erikoisinta, munasta.
Aboa Vetus -museon pihan teatteri
– Tämä voisi oikeastaan olla joku muukin alueen teattereista, mutta valitaan nyt se, koska siellä olin mukana Juoppohullu-esityksessä. Teen freelancerina töitä, joten myös muut teatterit ovat tulleet tutuksi – esimerkiksi kaupunginteatteri. Aboa Vetus on kyllä muutenkin aika hieno paikka.
Hirvensalon golf-range
– Pitikö näiden paikkojen olla Turussa? Hirvensalossa nimittäin käyn lyömässä palloa, mutta varsinaisesti pelaamassa käyn Kultarannan kentällä. Golf on hieno peli – usein niin ärsyttävä, ettei mitään määrää. Toisaalta sitä on kiva pelata porukalla: ehkä juuri se, että saa olla kavereitten kanssa on se juttu. Aina me myös leikkimielisesti kilpailemme, ja siinä kilpailussa vain se on tärkeää, että voittaa ne kaverit.
Kasvitieteellinen puutarha
– Ruissalo on mukava paikka ulkoilla, mutta erityisesti pidän Kasvitieteellisestä museosta. En tosin siksi, että olisin yhtään viherpeukalo. Kotona keskityn mieluummin vaikka terassin rakentamiseen. Siihen keskityin viimeksi jopa niin hyvin, että kaverit vertasivat projektia Iisakin kirkon rakentamiseen. Aloitin pari vuotta sitten ja hiljattain sain sen valmiiksi.
Haastattelu: Roope Lipasti
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turun alueella.
Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen Naantalin Kailossa kesän ajan, ks. linkki ohessa.
