Kesä, tästä eteenpäin

Se alkaa taas.

Aurinko paistaa kirkkaammin kuin koskaan, linnut laulavat kovempaa kuin koskaan, lapset ottavat uimapukunsa ja suuntaavat Samppalinnaan, jossa vesi läikähtelee altaan kaakeleita vasten sinisempänä kuin ikinä ennen.

On kesäloman ensimmäinen aamu. Paavo vie koiransa ulos ja hengittää syvään. Tänään ei tarvitse mennä toimistoon, kesä on tullut, ah. Paavo ja koira haistelevat ilmaa, kesä-heinäkuun kukkeutta, hetkeä jolloin kaikki on täydellistä ja äärimmillään. Paavo toivoo että aika pysähtyisi juuri nyt. Tästä eteenpäin ollaan liian pitkällä, tulevat elokuun illat ja pian jo loka-marraskuu, loska ja kylmä, oi miksi miksi miksi ei voi olla aina kesä? Koira ravistaa päätään ja tahtoo uimaan, yhdessä Paavo ja koira kahlaavat rantavedessä. Illalla Paavo vie koiransa sisään ja he nukkuvat vierekkäin, pää samalla tyynyllä, unen ja valveen rajamailla heidän ajatuksensa vaeltavat seuraavan päivän yllätyksiin. Oi miksi miksi miksi ei voi aina olla kesä?

Seuraavana päivänä se alkaa uudelleen.

Aurinko paistaa kirkkaammin kuin koskaan, linnut laulavat, ehkä niiden äänessä on jo hieman uupumusta, ne aavistavat että ollaan tultu pisteeseen jossa kesä ei enää niin vain käännykään talveksi. Lapset hurraavat, ottavat uimapukunsa pyykkinarulta ja polkevat Samppalinnaan, jossa huolestuneet äidit rasvaavat vauvojaan rasvalla, suojakertoimella viisikymmentä.

On kesäloman ensimmäinen aamu. Paavo vie koiransa ulos ja haistelee ilmaa – kirpeä, metallinen tuoksu. Tänään ei tarvitse mennä toimistoon, kesä on tullut, kesä ei mene pois, kesä on, suomalaisten taivas on laskeutunut maan päälle. Rannalla on väkeä kuin pipoa, koira tahtoo istua varjossa, välillä se vilkaisee Paavoon kuin kysyen: onko täällä aina näin kuuma? Illalla Paavo vie koiransa sisään ja he valvovat yhdessä, pää samalla tyynyllä, pohtien seuraavan päivän yllätyksiä. Oi miksi miksi miksi päivisin on niin kuuma?

Seuraavana päivänä, niin tietenkin, se on täällä taas.

Aurinko paistaa kirkkaammin kuin koskaan, myrkyllisemmin kuin koskaan, linnut laulavat kovempaa kuin koskaan, ne eivät enää osaa lentää talveksi pois, niiden äänijänteet ovat jumittuneet kevätsoitimelle, eikö tämä koskaan lopu, linnut ajattelevat. Lapset hurraavat, heidän ihonsa on paljosta uimisesta halkeillut, he läiskähtelevät uima-altaan veteen kuin ylikypsät hedelmät. Vauvat tirisevät altaiden reunoilla, äidit rasvaavat, rasvaavat, eikö tämä kesä koskaan lopu?

On kesäloman ensimmäinen aamu, ikuisesti, maapallon ympärillä on kupu joka lämmittää ilmaa, suomalaisten taivas on laskeutunut maan päälle, enää ei ole kylmä. Aurinko paistaa, Paavo vie koiransa ulos ja he katsovat yhdessä kohti taivaanrantaa ja sitä vasten ylivalottuvaa maisemaa, he hengittävät syvään ja haistavat ilmaa, sen kirkasta metallista hajua. Oi miksi miksi miksi on aina kesä?

Emma Puikkonen