Kirjailija Tuomas Mustikainen on SaiPan kasvatti, jolla on työn alla rikosromaani
Nimi: Tuomas Mustikainen
Ikä: 39
Ammatti: kirjailija
Suhteeni Turkuun…
Olen alun perin Lappeenrannasta, vasta armeija-aikana Turku tuli ensimmäisen kerran tutuksi. Lopulta 2007 tulin tänne opiskelemaan, pääsin Turun Sanomiin toimittajaksi ja sillä tiellä ollaan.
Lempipaikkani Turussa on…
Yksi suosikkipaikoistani on Mannerheimin puisto. Sieltä on upea näköala Mikaelin kirkkoon ja Portsaan, joka on minun kaupunginosani – vaikka nykyään en sitä näköalaa enää näekään. Hieno kohta on myös katsoa Puistokadulta ylös Mannerheimin patsaaseen, joka oikeassa syysvalaistuksessa näyttää todella pelottavalta.
Menetit suuren osan näöstäsi vuonna 2017. Miten se vaikuttaa elämääsi?
Hankalaa on ollut muun muassa se, että kirjailijana olen aina havainnoinut silmillä. Nyt se on pitänyt kääntää auditiiviseksi. Mutta kyllä se onnistuu: pystyn esimerkiksi kuuntelemaan toisella korvalla yksiä juttuja ja toisella toisia. Eihän se nyt mikään supervoima ole, mutta auttaa hahmottamaan tiloja ja ihmisiä. Kuuntelemalla pystyy myös tekemään aika lailla samanlaisia havaintoja ihmisistä kuin katsomalla. Hermostuneisuus äänessä, intonaatio ja niin edelleen kyllä välittyvät. Olen siis hyväksynyt näkövamman yhdeksi osaksi itseäni.
Millainen kaupunki Turku on näkövammaiselle?
Sinänsä ruutukaavakaupungissa on aika helppo liikkua, mutta esimerkiksi hyvin vilkasliikenteinen Puistokatu on sellainen, että siinä on liikennevalojen ääniohjaus vain Puutarhakadun kulmassa. Kun kuljen yksin kaupungilla, valitsen aina reitin, joka on tuttu. Kun kaverini muutti Marttiin ja olin siellä ensimmäisen kerran, laskin kaikki kadunkulmat, että tiesin missä olin.
Esikoisromaanisi Mutta pimeys näkee sydämen ilmestyi pari vuotta sitten. Nimessä viitataan näkemiseen ja päähenkilö on sotajournalisti Tuomas. Sinäkö se olet?
Kirjan nimi oli itse asiassa olemassa jo ennen kuin minulle kävi näin. Onhan siinä paljon omakohtaisia juttuja mutta en se silti minä ole. Kirja on fiktiota.
Millainen loikkaus oli toimittajan hommista ja tietokirjojen tekemisestä romaanin maailmaan?
Siitä lähtien, kun aloitin toimittajana, minulla on ollut haave kirjoittaa romaani. Itse asiassa parikymmentä vuotta sitten kirjoitinkin, mutta se oli niin kauhea, että melodramaattisesti poltin sen takassa. Siitä olen tyytyväinen, hävetä saisi! Eli romaanin kirjoittaminen oli minulle valtavan tärkeä juttu. Siinä joutuu laittamaan itsensä likoon ihan toisella tavalla.
Mitä kirjoitat nyt?
Minulta ja Jussi Sudenlehdeltä on ilmestymässä trilogian ensimmäinen osa ensi vuoden alkupuolella. Se on rikosromaani, mutta ei ihan perinteinen sellainen, sillä murhaaja paljastuu jo ensisivuilla. Lisäksi minulla on kesken ihan oma kirjani. Siinä sekoitan entistä enemmän todellisuutta ja fiktiota, sillä päähenkilöinä on peräti kaksi sokeaa turkulaiskirjailijaa. Tarkoituksena on pohtia, millä lailla sokeus supistaa elinpiiriä ja vaikuttaa identiteettiin.
Olit edellisen sodan aikana, 2014, Gazassa sotareportterina ja sinulta ilmestyi tietokirja ”Kielletty kansa: Elämää palestiinalaisalueilla”. Kumman puolesta lähtisit mielenosoitukseen, Palestiinan vai Israelin?
Ihmisoikeuksien puolesta voisin lähteä. Hamasin hyökkäys oli täysin tuomittava, mutta Israelin vastaus on niin ikään täysin ylimitoitettu. Juuri tällä hetkellä voisin marssia Gazan ihmisten puolesta.
Kerro joku muisto Hannikaisen Kirjaolkkarista, jota vedät yhdessä Aleksi Sibeliuksen kanssa.
Kauko Röyhkä oli vieraana ja lopuksi yleisö sai kysyä. Eräs nainen oli aika kovassa humalassa ja pienen epäröinnin jälkeen kysyi, kuinka Kauko pystyy kirjoittamaan niin kiihottavasti, että hän joutuu lukiessaan ihan kaivamaan yöpöydän laatikosta… no, arvaat kyllä. Kaukokin, kaiken nähnyt taitelija, meni hetkeksi hiljaiseksi. Sittemmin yleisökysymykset on kerätty etukäteen lapuille.
Mitä kuuntelet juuri nyt?
Minulla on ollut into tutustua Venäjän nykytilanteesta kertoviin kirjoihin. Yksi niistä nimeltä Oligarkki oli silmiä avaava: kuinka riippuvaisia me olemme paljosta muustakin kuin vaan maakaasusta.
Tätä minusta ei moni tiedä:
…että aikoinaan lähdin lukemaan mekatroniikka-insinööriksi. Suoritin tosin vain yhden kurssin. Olen myös aikoinaan pelannut jääkiekkoa C-nuorten SM-sarjassa samassa joukkueessa SaiPassa kuin NHL:ssäkin pelannut Petteri Nokelainen!
Haastattelu: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen
Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.
