Keskiaikainen lomakalenteri
Mobilen ehdotus uudeksi työmarkkinaratkaisuksi olisi siirtyä työaikapolitiikassa kolmikantamallin sijaan nk. keskiajan malliin.
Ei siihen kauan mene, niin työmarkkinaosapuolet yrittävät taas päästä sopuun muun muassa työajoista. Esimerkiksi arkipyhät ovat asiat, joista etenkin työnantajat haluaisivat kokonaan eroon. Työntekijät puolestaan katsovat, että moiset työelämän huononnukset olisivat paluuta vanhoihin huonoihin aikoihin.
Mutta eivät vapaapäiväasiat olleet ennen lainkaan huonosti. Pitää vai mennä tarpeeksi kauas, esimerkiksi keskiajalle!
Joka päivälle oma juhlittava
Turussakin oltiin keskiajalla katolilaisia, mikä tarkoitti, että pyhimyksiä juhlittiin kuin julkkiksia konsanaan. Ja kun juhlittiin pyhimystä, silloin ei tehty töitäkään.
Eikä siinä vielä kaikki: Koska maailmassa oli ennen muinoin niin paljon hienoja ihmisiä, pyhimysten määrä myös kasvoi jatkuvasti. Se oli työntekijän näkökulmasta hienoa, koska joka päivälle riitti oma pyhimyksensä. Tosin ihan kaikkia pyhimyksiä ei kunnioitettu laiskottelemalla, mutta keskiajan lopulla Turussakin saattoi olla viikkoja jolloin juhlaa oli enemmän kuin arkea. Hiippakuntamme alueella kalenterissa oli viitisenkymmentä supertärkeää enemmän tai vähemmän pitkää juhlaa, jolloin työskentely oli selkeästi kielletty. Sunnuntait sitten siihen päälle.
Vertailun vuoksi: tänä vuonna tällaisia ylimääräisiä pyhiä on 13 kappaletta, mutta vain seitsemän niistä osuu arkipäivään eli on ylimääräinen vapaapäivä. Kirkollisia niistä ovat kaikki muut paitsi itsenäisyyspäivä ja uusivuosi.
Markkinahumua ja sitten kirkkoon
Tutkija Ilari Aalto Turun yliopistosta kertoo, että juhlia oli arvoasteikoltaan neljänlaisia. Korkeimmat olivat pakollisia, joskin kesällä saattoi pyytää kirkkoherralta eri vapautta mennä töihin, jos kovasti sormia syyhytti päästä vaikka kylvö- tai sadonkorjuuhommiin.
Suurimmaksi osaksi vapaapäivät olivat pyhimysten päiviä. Joulua ja pääsiäistä taas juhlittiin pidemmän kaavan mukaan kuin nykyään. Varsinaisia maallisia lomia ei ollut.
Vapaisiin ei liittynyt sen kummempia velvoitteita, kirkkoon toki mentiin jos se vain oli mahdollista. Pyrittiin myös muistamaan aina kyseistä pyhimystä rukouksin tai lahjoin, ettei tämä suuttuisi.
Usein vapaapäivän aattona pidettiin markkinat, joten siinä humussa saattoi sitten mennä useampikin päivä. Jonkinlainen lomaltapaluuraha olisi varmaan jo silloin ollut paikallaan. Sehän keksittiin vasta 70-luvulla kun työntekijät eivät suostuneet palaamaan töihin ilman ylimääräistä palkkaa. Nykyään siitä on valitettavasti luovuttu.
Kesähessuilla oma päivä
Minkälainen sitten olisi turkulaisten työntekijöiden vuoden alku, jos siirryttäisiin työmarkkinoilla keskiajan malliin?
Helmikuun lopulla voisi jäädä pois töistä kunnioittamaan Pyhän Pietarin istuinta. Kyseistä tuolia ei niinkään kunnioitettu sen istuttavuuden takia vaan siksi, että silloin muistettiin Pietarin pyhittämistä.
Pyhän Yrjön lomapäivänä taas kaikilla olisi varmaan kauhea kanuuna. Alun perin sillä kuitenkin muistettiin urheaa Yrjö-ritaria, joka taisteli lohikäärmettä vastaan ja pelasti neidon. Lopulta hän sitoi kovia kokeneen pedon neidon vyöllä ja vei sen kaupunkiin, jossa se tapettiin. Joko prinsessalla oli iso maha tai sitten lohikäärme oli pieni, mikäli tytön vyö riitti moiseen sidontatehtävään.
Toukokuussa koululaiset ja muutkin pääsisivät Pyhän Eerikin kevätlomalle. Eerik oli Ruotsin kuningas 1100-luvulla ja kaipa paatuneimmatkin pakkoruotsin vastustajat suostuisivat juhlimaan ruotsalaista kunkkua, jos sitä varten saisi vapaapäivän.
Mielenkiintoinen pikkuloma tuurijuopoille olisi kesäkuun alussa kesähessun päivänä. Alun perin sen nimi on kesä-Heikki ja sitä vietettiin piispa Henrikin luiden Turkuun siirtämisen muistoksi. Kippis sille!
*
Entä onko tutkijan mielestä vanhoissa juhlapyhissä sellaisia, jotka ovat jotenkin erityisen outoja?
– No Kristuksen ympärileikkaamisen muistopäivä on ehkä sellainen hiukan erikoinen juhlapäivä nykynäkökulmasta. Mutta sekin siis oli aikoinaan vapaapäivä. Sitä vietettiin 1.1.
Roope Lipasti
