Kiittämättömät kakarat
Suunnistajan otsalampun ja vuolukivestä tehtyjen snapsilasien jälkeen kielsin sukulaisiani ostamasta minulle mitään. Enkä ole ainoa, joka tämän asian kanssa saa painiskella. Seuraavassa esimerkkejä satunnaisten ystävieni aattotunnelmista. Mikä on ollut epäonnistunein joululahjasi?
"Isän naisystävällä on tapana ostaa kaikenlaista Tiimari-krääsää, jolla ei tee mitään. Kutsuu niitä mauttoman näköisiä muovipatsaita ja kivoja tuikkukippoja muistoesineiksi. Halvemmalla pääsisi kun ei ostaisi mitään."
"Sain kerran oppilaaltani lahjaksi kirkkaanpunaisen kalan muotoisen ison vadin. Kalalla oli isot ja häijyt mulkosilmät, melkein kuin irti päästä. Äiti sen oli kuulemma valinnut ja oli siinä pokassa pitämistä, kun kiittelin lahjan antajaa. Käyttöön vati ei ikinä päässyt ja muutossa se sai luvan kadota."
"Kummitätini hurahti Aasian uskontoihin kymmenisen vuotta sitten ja kääntyi hindulaiseksi. Sen jälkeen olen saaneet joulu- ja syntymäpäivinä aina jotakin hindukrääsää; patsaita, seinävaatteita ja uskonnollisia kirjoituksia. Nätisti olen yrittänyt vihjailla, mutta ei auta."
"Sain viime jouluna lahjaksi mieheni veljen vaimolta pehmeän paketin joka sisälsi hanskat, päähineen ja kaulaliinan, tikkuista tummanharmaata villaa. Hanskat olivat ylisuuret, päähine sellainen hikinauhantapainen joka haisi hieltä ja hajuvedeltä. Kaulaliinassa oli vanha kahvitahra. Myöhemmin suositteli pesemistä."
"Häkellyttävin lahja oli öljylampun muotoinen lasinen soittorasia. Lasin sisällä oli vaaleanpunaisia tekoruusuja ja koko höskä pyöri, kun veti soittorasian päälle. Se oli isoäidiltäni, joten ei siitä suuttua voi, hyvää hän oli ajatellut. Ei vain oikein tiedä makuani."
Teksti: TERO VÄÄRÄ